Huonomman kelin leivät

Ei kovin kummoinen juttu, mutta pakko blogata nimen takia. Nämä leivät nimittäin tunnetaan meillä nimellä huonomman kelin leivät. Sunnuntaiaamuna leivällä oli pestoa, prosciuttoa, vuohenjuustoa, pinjansiemeniä ja rucolaa.

Että mistäkö nimi? Meillä asuvalla miehellä on vaikeuksia lausua tiettyjä sanoja kuten piano, kaakao, konditoria, prosciutto... prosciutosta muotoutui jotenkin kummallisesti rospuutto. Rospuutto tarkoittaa ainakin meillä päin kelirikkoa :)

Ei nimi leipää pahenna jos ei leipä nimeä..

Ei pöllömpi kurssi

Työt ovat tehokkaasti häirinneet harrastamista, mutta pari viikonloppua sitten tuli pitkästä aikaa koruiltua! Vietin yhden lauantaipäivän hopeasavikurssilla ja erityisen kovasti odotin hankkimani silikonisen pöllö-muotin kokeilemista.

Edellisillan juhlimisella saattoi ehkä olla osuutta asiaan, sillä jotenkin tuntui että luovuus ei ollut huipussaan. Niinpä pitäydyin silikonimuoteissa ja pöllön lisäksi kokeilin opettajan ruusumuotteja. Olen pitkään halunnut hopeisia tappikorviksia, mutta edellisen kerran hopeasavikuviolätkäyritelmistä tuli liian painavat ja ne päätynevät joskus johonkin muuhun käyttöön.

Tällä kertaa otin 10 g hopeasavea josta puolesta tein isomman ruusun ja toisesta puolesta korvikset. 2,5 g / korvis ja taas liian painavat! En tiedä onko minulla jotenkin tavallista herkemmät korvat, mutta olisin kuvitellut että 2,5 g (+tappikiinnitys) ei olisi ollut liikaa :(

Isompi ruusu jäi odottamaan syksyä ja toivottavasti jatkuvaa kursseilua. Päätynee sormukseksi ja saa toivottavasti seurakseen pienemmät ruusukorvikset..

Onneksi kuitenkin pöllöstä tuli kaunis. Pöllö kävi patinoitumassa rikkimaksaliuoksessa ja kiillotuksen jälkeen se oli nahkanauhaa vaille valmis!

Eka kerta

Jäätelörakkaudesta huolimatta uunijäätelö on jäänyt tältä kokilta väliin.

Tai hetkinen, nyt taisin huijata, teinhän minä "uunijäätelöä" kerran lapsena.Muistan kun tultiin äidin kanssa kaupasta ja kauppatavaroissa oli myös litran vaniljajäätelöpaketti. Olin innokas pikkuapuri kauppakassien purkamisessa ja kysyin äidiltä mihin laitan jäätelöpaketin. Äiti: "Laita vaikka uuniin!". Äiti toki vitsaili mutta 5-vuotias tosikkominä laittoi jäätelön uuniin. Se löytyi seuraavana päivänä kun äiti alkoi leipomaan.

No mutta oikeaa uunijäätelöä tein nyt ekan kerran!

Sinänsä uunijäätelö on yksinkertainen jälkkäri, mutta olen kai aina ajatellut sitä työlääksi. Vaikka eihän se sitä ole, varsinkaan tässä ohjeessa kun pohja hoituu kekseillä. Uunijäätelössä jäätelö ympäröidään muilla aineksilla jotka eristävät sen uunin lämmöstä. Useimmiten tehdään kakkupohja, jonka päälle kasataan jääätelöä ja marjoja. Sen jälkeen kaikki ympäröidään marengilla ja käytetään koko hoito nopeasti uunissa jolloin marenki paistuu ja kuumenee mutta jäätelö ei ehdi sulaa.

Tässä Pirkan ohjeessa oikaistaan vähän. Uunijäätelöt tehdään kahvikuppeihin. Pohjaksi murennetaan pari keksiä, päälle jäätelöä ja passionhedelmää ja päällimmäiseksi vatkataan valkuaiset ja sokeria. Minulla marenkia ei riittänyt jäätelön ja kupin väliin, mutta se ei haitannut (eikä se tässä ohjeessa tainnut olla tarkoituskaan).

Syömisessä tulee dilemma: pitäisi syödä nopeasti ettei jäätelö ehdi sulaa, mutta kuuma kuppi rajoittaa herkuttelua!

Uunijäätelöt kahvikupeissa kahdelle 

2-4 dominoa tai muuta keksiä 
jäätelöä sopivasti (ei tosin kannata sulloa kuppia täyteen vaikka kuinka tekisi mieli..) 
1 kananmunan valkuainen 
1 rkl sokeria 
2 passionhedelmää (tai muita hedelmiä tai marjoja) 

Murenna keksit kuppien pohjalle. Jos käytät passionhedelmää, halkaise ne ja kaavi hedelmäliha toiseen kulhoon. Meillä ei sattunut passionia olemaan, joten mentiin St Dalfourin ananas & mango -hillolla. St Dalfourin hilloihin ei ole lisätty sokeria, mutta ne ovat silti supermakeita ja näihin annoksiin riitti pieni lusikallinen. 

Vatkaa valkuainen vaahdoksi, lisää sokeri ja vatkaa vielä kunnes marenki on valmis eli pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa. Laita keksipohjien päälle nokareet jäätelöä (meillä meni ehkä 1/4 litran paketista) ja hilloa. Lusikoi päälle marenki ja paista uunissa keskitasolla 250 asteessa pari minuuttia kunnes marenki saa hiukan väriä. Meidän uunissa sopiva aika oli kolme minuuttia. 

Marenki muuten kannattaa laittaa kuppien päälle huolellisesti niin että se peittää kunnolla suuaukot ettei jäätelö sula heti. Alkuperäisessä ohjeessa passionhedelmien lihasta osa käytettiin uunijäätelön sisään ja osa valmiin jälkkärin päälle kastikkeeksi. Jos pakkasesa olisi vielä ollut mansikoita, olisin varmaan laittanut vuokiin jäätelön seuraksi muutaman mansikan ja soseuttanut mansikoita myös kastikkeeksi. Ei ollut, joten mentiin simppelisti. 

Mennäänkö naimisiin?

Mennäänkö naimisiin?
Mennään.

Synttärilahjassa:

Synttärikakussa:

Minulla ei ole ollut moneen vuoteen (ainakaan kymmeneen) synttärikakkua. Tänä vuonna päätin että se on säälittävää ja leivoin kakun! Sitä paitsi oli niin sopivan puolihuolimattomasti synttärilahjalaatikon pohjaan liimattu tuo 'Mennäänkö naimisiin' -tarra ja halusin vastata siihen yhtä puolihuolimattomasti lippuviirillä kakussa :)

Tavoitteena oli pieni kakku, koska vieraita ei ollut kutsuttu ja pohjaohjeen (niinkuin idean koko kakkuun) nappasin Suklaamarenki-blogista.  Päätin rohkeasti kokeilla myös kakkutaikinan värjäämistä.. väristä tosin ei tullut ihan tavoitteen mukainen, mutta punajuuren värisenä hauska silti. Sitäpaitsi punajuurikakkua on olemassa!

Tein pienen pohjataikinan ja paistoin sen kahdessa pienessä vuoassa. Näin sain neljä kakkukerrosta. Punaiseksi värjätty Red velvet cake on yksi klassikkokakuista isoilla hoodeilla ja se tyypillisesti kuorrutetaan tuorejuustoseoksella. Esimerkiksi kuuluisan Lontoolaisen Hummingbird Bakeryn ihanassa kirjassa 'Leivonnaisia herkkusuille', Red velvet -kakku oli muutettu muffinsseiksi ja ne muffarit menevät kokeiluun heti kun on aikaa. Mutta tässä siis sen enempää asiaan perehtymätön versio samettikakusta. 

"Punajuurikakkupohja"

2 munaa
0,6 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
punaista pastaväriä 


Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää pastaväri, siivilöi kuivat aineet joukkoon ja sekoita mahdollisimman vähän mutta kuitenkin niin että ainekset sekoittuvat. Paista 175 asteessa uunin alaosassa 20-30 minuuttia. Kannattaa tarkkailla kakkua erityisesti jos paistaa pienempiä.

Kakun väleihin halusin valkoista ja vaaleanpunaista täytettä. Vaaleanpunaisen täyte on vadelmamoussea eikä enää mitään hajua reseptistä. Taisin laittaa siihen vatkattua kermaa, soseutettuja vadelmia, tuorejuustoa, pari liivatelehteä ja luultavasti vähän sokeria. Valkoinen täyte on tehty vaahtokarkkimassasta, jota sattui lähtemään mukaan purkillinen Prisman Amerikka-hyllystä. Vaahtokarkkitahnaan lisäsin muistaakseni yhden liivatelehden ja jotain muuta.. Täytteissä käytetty liivate selittyy kakun korkealla muodolla, sillä ajattelin että ilman hyydytettyä täytettä kakkua tulee olemaan vaikea leikata. 

Kokoamisessa piti olla vikkelä, sillä molemmat täytteet piti saada valmiiksi suunnilleen samaan aikaan ja koota kakku nopeasti ettei täyte hyydy kulhoon. Kostutin pohjat spritellä. Kakun päälle vatkasin kermaa johon sekoitin vähän mansikkatomusokeria kun sitä sattui kaapissa olemaan. 

Suklaamarenki-blogia on idean lisäksi kiittäminen myös siitä että löysin vihdoin näiltä leveysasteilta minivaahtokarkkeja. Vinkin mukaan söpöjä vaahtiksia on Haribon pussissa ja totta se oli, siellä ne odottelivat CM:n karkkihyllyssä!

PS. Turha onnitella, oikeastaan päinvastoin. Kysymys oli esitetty vain puolitosissaan ja koska aikaisemmin on oltu vähintään 75-prosenttisesti tosissaan, tämä oli takapakkia...

Sitä paitsi ei olisikaan kovin hohdokasta tulla kosituksi epilaattoripaketin välityksellä :D

Suolaista ja makeaa

En ole koskaan pitänyt snickersistä suolapähkinöiden vuoksi, en vain ole tajunnut makean ja suolaisen yhdistelmää. Viime vuosina makean ja suolaisen yhdistäminen on yleistynyt ja kai siihen on jollakin tavalla tottunut.

Tai oli tottunut. Nyt nimittäin on hurahtanut... suolapähkinäbrownieen!

En muista mitä kautta eksyin tähän reseptiin, mutta kun brownien ystävä olen niin pitihän se testata.

Suolapähkinäbrownie

120 g tummaa suklaata
120 g voita
2 kananmunaa
100 g ruokokidesokeria
100 g saksan- tai pecanpähkinöitä rouhittuna
50 g suolapähkinöitä rouhittuna
100 g tomusokeria
120 g vehnäjauhoja

Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija noin 20 cm) pohjalle. Sulata voi ja suklaa (mikrossa tai kattilassa hellalla). Vatkaa kananmunat ja ruokokidesokeri vaahdoksi. Sekoita vaahtoon suklaa-voiseos. Yhdistä tomusokeri ja vehnäjauhot ja siivilöi suklaa-vaahtoseokseen. Lisää myös pähkinät. Sekoita varovasti ja kaada taikina vuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia.

Itsellä oli kaapissa yksi 80 g pussi saksanpähkinöitä ja iso pussi suolapähkinöitä, joten suolapähkinöitä meni taikinaan vähän ohjetta enemmän.

Yhtenä myöhäisenä yönä kipossa oli brownien jämät ja viipaloitu banaani mikrotettuna ja lisäksi vaniljajäätelöä.. taivaallinen yhdistelmä!

Pitäisiköhän muuten kokeilla sitä snickersiäkin moooonien vuosien jälkeen..?

Voi muna mikä tahna

Jep jep, enpähän olisi taas itse keksinyt! Ärsyttävä piirakan päältä tippuileva munavoi jäi historiaan kun näin jossain blogissa tai lehdessä munavoista tehdyn tahnan.

Munavoitahna

5 keitettyä kananmunaa
50-70 g pehmennyttä voita
ripaus suolaa

Ohje on niinkin haastava kuin kaikki kippoon ja sauvasekoittimella tahnaksi. Tahna pursotinpussin kautta piirakoiden päälle niin vieraat kuvittelevat astetta enemmän kodin hengettäreksi. Lisäpisteitä hifistelijöille ruohosipuli- tai muulla koristelulla. Itsellä ei yrttejä näin talvella sattunut olemaan joten mentiin tällä. 

Taitavamman pursottajan piirakoiden päällä voisi olla vaikka ruusutarha, mutta ei meillä. Ei sillä etteikö ruusujen pursottamista olisi kiva joskus oppia.. mutta nämä taidete.. räpellykset riittivät tällä kertaa sattuneesta syystä :) 

Kaltevat tornit

Vai voiko näin matalia sanoa torneiksi..

Oli nimitys mikä oli, vaniljajäätelöstä ja suklaabrowniesta rakentui pari kenottavaa jälkkäriä.  

Brownie on yksi lempileivonnaisistani ja aina on mukava testata uusia ohjeita. Tässä käytettyä brownie-ohjetta ei viitsi edes blogata talteen, ei todellakaan vetänyt vertoja luotto-ohjeelleni. Siksi puolet browniesta jäikin kuivahtamaan ja päätyi lopulta näihin torneihin.
 

Ohje on niinkin yksinkertainen kuin stanssilla browniesta kiekot, samoin vaniljajäätelöstä. Päälle vähän koristeita ja..

.. tässä tapauksessa myös Mozart-likööriä..

Muuten hyvää, mutta tornin syömiseen olisi melkein tarvinnut sahan. Fiksumpi olisi kostuttanut kuivahtaneen brownien, vaikka amaretolla. Voisin sanoa että itsekkin tekisin niin seuraavalla kerralla, mutta sovitaan että seuraavaa kertaa ei tule vaan jatkossa kaikki brownie-kokeilut ovat mahtavia!

Oliivia oliivin päälle

Nyt on trendikästä valmistaa samaa raaka-ainetta usealla tavalla samalle lautaselle, niinkuin kaikki telkkarin kokkiohjelmia katsovat tietävät. Possua kolmella tapaa, naurista kolmella tapaa ja niin edelleen. Tai varmaanhan tämä trendi meni jo. Eli olen tapani mukaan myöhässä..

Joka tapauksessa tässä reseptissä on oliivia kolmella tapaa: tapenadetahnassa, originaaleina ja öljynä. Se joka tämän keksi (Valion koekeittiössä?) oli nero. Oliivinvihaajat älkööt vaivautuko.

Ongelmaksi meinasi muodostua tapenadetahna. Koska reseptissä mainittiin valmis tapenade, marssin vähän isompaan markettiin mutta jouduin poistumaan pettyneenä. Non, niet, nada... ei ole! Astetta iiteempi ihminen (tai jolla on nörtti puoliso), kaivaa samantien kaupassa taskusta älypuhelimen, googlettaa pikaisesti tapenaden reseptin, ostaa tarvikkeet ja tekee tahnan itse. Kuten allekirjoittanut.

Kreikkalaiset pitapizzat

3 kpl pitaleipiä (tai 4, riippuu paketin koosta)
noin 1 dl punaista pestoa
noin 1 dl tapenadetahnaa
2 dl kalamata-oliiveja
150 g kirsikkatomaatteja
1 prk (180 g) fetaa
mustapippuria

Päälle: 
noin 2 dl partista
suolahiutaleita 
tuoretta basilikaa 
oliiviöljyä
hunajaa

Halkaise pitaleivät (saksilla onnistuu hyvin). Aseta leivipaperin päälle pellille. Levitä jokaisen lätyn päälle pestoa ja tapenadea. Levitä leiville oliivit, puolitetut kirsikkatomaatit ja feta. Rouhi päälle pippuria myllystä. Paista 200 asteessa uunin ylätasolla 6-7 minuuttia. 

Lisää hetken jäähtyneiden pizzojen päälle muutama lusikallinen partista, tuoretta basilikaa ja suolahiutaleita sekä loraukset oliiviöljyä. Jos makean ja suolaisen liitto kiehtoo niin hunaja toimii myös hyvin. 

Alkuperäisessä ohjeessa partis laitettiin pizzan päälle ennen paistamista, mutta kokeilin lisätä sen vasta paistamisen jälkeen. Suolaiset oliivi ja feta - makea hunaja, lämmin lätty - kylmä jogurtti, suolaisen voimakas makuyhdistelmä - neutraali jogurtti. Zen!  

Kehottaisin kokeilemaan myös vihreällä pestolla ja vuohenjuustolla. En kehota lisäämän päälle normijuustoraastetta, ei enää niin zen..

Brigadeirot

Brigadeirot, Brasilian lahja herkkusuille!

Brigadeirot ovat brasilialaisia tryffelimäisiä makeisia, jotka valmistetaan kondensoidusta maidosta, kaakaojauhosta ja voista. Niistä voi tehdä karkkimaisia palloja jotka pyöritellään kaakaojauheessa, kookoshiutaleissa, strösseleissä, pähkinärouheessa jne tai vaikka dipataan sulaan suklaaseen. Jos karkkimassan jättää löysemmäksi, sen voi kaataa pikkuisiin laseihin syötäväksi lusikalla. Brigadeirot ovat supermakeita, joten en käyttäisi juomalaseja vaan lasien on todellakin syytä olla pieniä! Tiiviimmästä massasta voi myös muotoilla vaikka ruusuja marsipaanin tapaan.

 

Ensimmäisen kerran törmäsin reseptiin muistaakseni Hellapoliisin sivustolla vuosia sitten. Reseptejä on monenlaisia. Joissakin karkkimassa keitetään kattilassa tai paistinpannulla, joissakin kondensoitu maito keitetään purkissaan kuten banoffeeta tehtäessä ja joissakin käytetään mikroaaltouunia. 

Ensimmäisen brigadeirokokeilun tein joulukuun alkupuolella Hellapoliisin ohjeilla tarkoituksena saada aikaan strösseleissä kieriteltyjä nameja. Jep jep.. siinä ohjeessa siis käytettiin mikroa... 

 

No, mikron siivoamisen jälkeen sain aikaan ihan sieviä pallosia joista osan kierittelin strösselissä osan kookoshiutaleissa. 

Brigadeirot mikrossa

1 prk kondensoitua maitoa
4 rkl kaakaojauhetta (jos kaakaojauhon jättää pois, tuloksena on toffeemakeisia)
1 rkl voita

Sekoita ainekset kulhossa ja lämmitä mikrossa täydellä teholla riittävän pitkään (riippuen siitä mitä aiot karkkimassasta tehdä, tryffelimäisiin namuihin 5-6 minuuttia). Sekoita puolen minuutin - minuutin välein. Vaihtoehtoisesti aineksia voi keittää kattilassa miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia jolloin tuloksena on kinuskinkeittäjille tutunoloista seosta, joskin vähän kinuskia jäykempää.

Kaada massa jäähtymään laakeaan kulhoon ja kun massa on jäähtynyt, muotoile siitä öljytyin käsin pieniä palloja. Kierittele pallot strösseleissä, pähkinärouheessa, kaakaojauheessa, strösselissä..

Seuraavan brigadeirokokeilun tein jouluksi kun näin Mausteinen manteli -blogissa jouluisesti maustettettujen brigadeirojen ohjeen. 

Jouluiset brigadeirot (4-5 kpl riippuen lasin koosta)

1/2 tlk kondensoitua maitoa
1 dl kermaa  40 g tummaa suklaata
1/4 tl kanelia
hyppysellinen kaardemummaa morttelin kautta
1/2 tl vanilja-aromia tai vaniljasokeria
Koristeluun: pari piparkakkua, kourallinen mantelilastuja, rusinoita pieneksi leikattuna, tomusokeria siivilän kautta

Lämmitä kattilassa kondensoitu maito ja suklaa. Sekoittele 5 minuuttia. Lisää sitten vielä kerma ja sekoittele 5 minuuttia miedolla lämmöllä. Mausta ja sekoita hyvin. Kaada massa pikkukuppeihin, koristele ja jäähdytä jääkaapissa. Massa on löysähköä mutta paksuuntuu jääkaapissa.  Kuulemma pitäsi ottaa huoneenlämpöön tunti ennen syömistä, mutta ei maltettu odottaa niin pitkään!

Näistä tuli ihanan täyteläisiä ja joulunmakuisia makeisia!

Hopeinen tassu

Hopeasaven tekemisen aloittamisessa on aina jonkinlainen kynnys. Hopeasavi kuivuu niin nopeasti, että kun se on ulkona paketista, on oltava aika selvät sävelet. Vaikka tiesin mitä haluan tehdä (tassuriipuksen), oli pakko harjoitella ensin juustonkuorivahalla. Ja onneksi harjoittelin, sillä sen ansiosta osasin valita oikeankokoiset muotit. En ole ennen tehnyt metallilevyn avulla kuvioita, mutta kun näin alla olevan kuviolevyn, oli se pakko hankkia itselle.

Tassuriipuksen tein niin että ensin kaulitsin hopeasaven litteäksi laataksi. Painoin metallilevyllä tassukuvion laattaan ja sen jälkeen soikealla muotilla muodon kauniimmaksi. Tässä vaiheessa olisi myös voinut tehdä levyyn reiän, mutta päätin porata sen vasta valmiiseen riipukseen.

Kameekorun tein silikonimuotilla. Pehmitin hiukan hopeasavea ja painelin sen tarkasti muotin sisään. Tausta jäi hiukan koveraksi, mutta se ei haittaa. Molempiin koruihin meni 5 g hopeasavea.

Tässä kuivatuksen jälkeen odottamassa vielä reunan siistimistä, eli viilasin varovasti reunasta pois ylimääräisen osuuden. Polttamattoman saven viilaaminen on huomattavasti helpompaa kuin poltetun! Sen jälkeen poltto koru-uunissa.

Polttamisen jälkeen harjasin tassuriipuksen messinkiharjalla ja kiillotin tassun akaattikivellä (näkyy kuvassa). Porasin käsiporalla reiän ja pujotin hopealenkin ja nahkanauhan. Reikä olisi saanut olla hivenen lähempänä korun yläreunaa, mutta ei tuo käyttöä haittaa.

Kameen kiillotin ensin messinkiharjalla. Sen jälkeen käytin korun rikkimaksakylvyssä ja kiillotin kiillotusliinalla. En osannut päättää tuleeko tästä rintaneula, riipus vai mikä, joten voi olla että tein turhaa työtä. Jos nimittäin päätän juottaa kiinnityssysteemin, joudun uusimaan rikkimaksakäsittelyn. Mutta katsotaan sitten ensi vuonna kun kurssi jatkuu mikä tästä tulee. Kiillotin leidin hiukset vielä akaattikivellä, jolloin niistä tuli suorastaan sädehtivät. Harmi kun valokuva ei toista sitä!

Tassuriipus meni syntymäpäivälahjaksi pyöreitä vuosia täyttävälle ystävälle, onnea vielä!