Sushia!

Olen rakastunut sushiin! Omatekemät makit muistuttavat joka kerta toisiaan, joten niitä ei viitsi postailla uudestaan ja uudestaan, mutta kun pääsee ravintolan sushien ääreen..

Täällä meidän maalaiskaupungissamme ei normaalisti ole sushia tarjolla, joten Holvin sushiviikoilla on käytävä aina kun ne ovat.

Moni kakku päältä kaunis..

Kulhot ja vispilät esiin, taas kursseillaan! Tänään oltiin jälkkärin kimpussa, kuten niin monesti aikaisemminkin. Kohtalona oli väsätä "Kelluvia saaria" (eli marenkia vaniljakastikkeessa) ja tuli taas opittua uuttakin.. nimittäin että marenkia voi keittää ja mitä tarkoittaa "hymyillen kiehuva"...

Ensin valmistettiin vaniljakastike, mausteena runsaasti aitoa vaniljaa vaniljatangosta raaputettuna.

Seuraava vaihe oli sokerin paahtaminen koristeeksi. En ole ennen sulattanut sokeria, mutta se olikin helppoa! Sokeri kuivalle paistinpannulle, levy miedolle lämmölle ja odottelua.. Kuulemma sokeria ei kannata hämmentää kuumennettaessa, antaa vain sen rauhassa sulaa. Sulamiseen meni yllättävän pitkään, mutta silti ei kannata odotellessa alkaa puuhaamaan muuta - sitten kun sokeri alkaa sulaa ja paahtua, se voi palaa nopeasti! Sulatettu sokeri kaadettiin lautaselle leivinpaperin päälle ja annettiin jäähtyä. Sitten rouhittiin palasiksi.. mihin vaiheeseen kannattaa varata vasara, leka ja sirpalesuoja. No, tosiasiassa toimivin murskausväline oli mortteli koska sokeripalaset tosiaan lentelivät työlaudalta pitkin keittiötä.

Tässä jo suurin osa sulanutta, reunoilla vielä kiteistä sokeria.

Varsinaisia "saaria" varten vatkattiin munanvalkuaisia ja sokeria kuten normaalia marenkia tehtäessä. Marengit keitettiin maidossa ja tämän vaiheen ehdottomasti haastavin osuus oli keittää maitoa pitkän aikaa niin ettei se pala pohjaan. Pohjaanpalanut maito saattaa antaa aika ikävän maun jälkkäriin. Eihän meidänkään keittäminen ilman palamista sujunut, varsinkin kun keittämisessä meni tupla-aika ison jälkkärimäärän vuoksi. Väittäisin kuitenkin että se ei lopputuloksessa maistunut.

Maidon "hymyillen kiehuessa" kattilassa, muna-sokerivaahdosta muotoiltiin pieniä pallosia kahdella lusikalla maidon sekaan. Tai laiskemmat ehkä saattoivat vain nostella vaahdosta epämääräisiä kökkösiä kiehumaan.. :D

Tarjoiluastioihin kootut annokset. Jäähtynyt marenki eli lumimuna, vaniljakastiketta ja koristeena paahdettua sokeria. Annokset olivat kyllä oikein näyttäviä.

Sanonko? No sanon. Kauniimpaa se oli kuin miltä maistui, mutta mitä muuta voi olettaa raaka-aineiden perusteella. Makuna siis vanilja ja sokeri. Ehkä jos vaniljakastikkeeseen olisi laittanut hieman alkoholia antamaan terää..?

Niin ja se "hymyillen kiehuva".. se tarkoittaa sitä että maito kiehuu juuri ja juuri, niin että se ei ihan poreile, mutta melkein.

Suklaaholistin unelma

Meillä kävi ruokavieraita. Poistuivat käsittääkseni mahat täynnä, toisiksi päällimmäisenä mahassa kelli suklaamoussea.

Suklaamousseohjeita on monenlaisia, mutta tärkeimmät raaka-aineet ovat suklaa, kananmunat ja kerma. Muuta ei tarvita. Ei ainakaan liivatetta. Silloin kun on tarkoitus syödä suklaamoussea, syödään suklaamoussea, eikä mitään liivatteella hyyteilöityjä kevytvaahtoja. Konjakki-/amaretto-/baileys- tai muun alkoholitilkan lisääminen voidaan sallia ja se on jopa suositeltavaa.

Suklaamousse

150g tummaa (tai vähemmän tummaa) suklaata
3 kananmunaa
1-1,25 dl kermaa

Sulata suklaa. Lisää keltuaiset jäähtyneeseen suklaaseen.
Vatkaa ensin vaahdoksi valkuaiset ja sen jälkeen kerma (ettei tarvitse tiskata vispilöitä välissä). Sekoita suklaaseen varovasti ensin kermavaahto ja sitten valkuaisvaahto. Kaada isoon tarjoilukulhoon tai annoskulhoihin ja jääkaapita muutama tunti.

Ja juuri kun olen paasannut turhista aineksista suklaamoussessa, joudun tunnustamaan että "Fazerin ruskean" lisäksi sulatin mousseen myös yhden pätkiksen.. makuun tuli mukava häivähdys minttua, mutta koostumukseen pieniä hippusia eli en suosittele.

Venäläiset kihlat +1

Ei tullut hyödynnettyä viime viikolla ollutta karkauspäivää ja hankittua kihlasormusta, joten tein sellaisen sitten itse. Venäläiseen tyyliin. Ja vähän enemmänkin.

Olin siis taas korukurssilla ja ilman ideaa. Selailin opettajan kirjoja ja tämä kuva ja opettajan varastoista löytynyt puolipyöreä hopealanka saivat innostumaan! Olen nähnyt tälläisiä moninkertaisia sormuksia ja pitihän sen tekemistä kokeilla...



Enpä vain arvannut mikä tämän korun vaikein kohta on.. Sormuksen tekeminen alkaa olla aika tuttua, mutta tässä haastetta lisäsi se että sormukseen on saatava pyöreä muoto jo ennen kappaleiden juottamista. Pyöreäksi takominen oli oikeasti hankalaa kun samaan aikaan langan päät alkoivat väkisin venymään kauemmaksi ja kauemmaksi.

Juottamisen jälkeen sormusta on turha asetella sormuspinnan päälle koska juottamisen jälkeen sormukset ovat limittäin toisissaan kiinni. Itse juottamisessakin oli omat niksinsä, sillä se piti tehdä hiekassa. Renkaat juotettiin yksi kerrallaan ja siksi aikaa muut renkaat haudattiin hiekkaan. Hiekka imi tehoja liekistä, joten tämä vaati myös kärsivällisyyttä!

Mallin mukaiset kolme rengasta valmiina, kiillotusta vaille.

Kolminkertainen sormus on nimeltään venäläiset kihlat ja se asettuu sormeen aika kauniisti kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy. Sormuksen koon arvioiminen on vaikeaa, joten tästä tuli vähän liian suuri. Keksin lisätä yhden hopearenkaan lisää, joka vähän pienensi sormuksen sisämittaa. Ja sitäpaitsi koko sormukseen voi nyt liittää ajatuksen nelihenkisestä perheestä.