..ja siitä se ajatus sitten lähti!

Äidin luota lähti lainaan vanha Novita-lehti ja kaapista löytyi muutama vuosi sitten ostettu kerä Big Ball Funny -lankaa. Silloin muutama vuosi sitten BBF:stä virkattiin puuhkahuiveja, minäkin tein useita. Punainen kerä oli pakko saada ja se jäi kaappiin odottamaan ideaa.. aika tavaran kaupitsee niinkuin äidillä on tapana sanoa. Katsotaan jos tästä muotoutuisi kaulahuivi..

Saippuaa

Jokainen on varmaan tehnyt yläasteella kemian tunnilla saippuaa, mutta eipä se silloin jaksanut sen enempää kiinnostaa. Kaikesta sitä sitten aikuisena innostuukin..

Kamat kasassa, kurssi voi alkaa!

Ensin kookosrasva sulatettiin, sekoitettiin joukkoon oliiviöljy ja annettiin jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sitten veteen sekoitettiin lipeää, lipeäliuos rasvojen sekaan ja sauvasekoitin pörisemään. Onneksi sekoittimet löytyi opiston puolesta, koska omaa Gordonia en olisi voinut alentaa keittiöhommista siivouspuolelle..

Kun massaa on sekoitettu riittävästi, se alkaa muistuttaa koostumukseltaan kiisseliä. Siinä vaiheessa mukaan sekoitettiin tuoksu- ja väriaineet. Värin määrää oli vaikea arvioida, sillä se kehittyy oikeannäköiseksi saippuan kypsymisen myötä vasta seuraavana päivänä.

Saippuat muoteissa, joissa ne pidetään seuraavaan päivään. Sitten irrotus muoteista ja muotoilu (reunojen siistiminen, paloittelu). Saippuapalat laitoin tyhjään kenkälaatikkoon, jossa niiden pitäisi olla kuukauden verran. Siinä ajassa lipeän emäksisyys on varmasti poistunut ja saippuaa on turvallista käyttää. Oliiviöljysaippua on kuulemma parhaimmillaan puolen vuoden tekeytymisen jälkeen! Ei ihan hätäisen hommaa.. ja joululahjatkin ovat auttamattomasta myöhässä, ellei sitten kylkeen liimaa lappua: parasta jälkeen 14.4.2012!

Maitopurkissa oliiviöljysaippua, muissa kookosöljy-oliiviöljyseoksesta tehty.

Vihdoinkin maksaa!

Olen käynyt kansalaisopiston ruokakurssilla jo vuosia, ja jo vuosia olen toivonut että pääsisin siellä opiskelemaan maksaruokien tekemistä. Vuonna 2009 huhtikuussa se oli jo lähellä, mutta silloin en itse päässyt paikalle Tina Turnerin Suomen keikan vuoksi (olisi kai pitänyt soittaa Tinalle ja pyytää siirtämään keikkaa.. ;) ), joten siltä kerralta se jäi. Viime vuonna yksi kurssilaisista oli sitä mieltä että ei voi olla sisäelinten kanssa samassa keittiössä. Tänä vuonnakin oli joku vastentahtoinen, mutta onneksi myös monta muuta kiinnostunutta, joten vihdoinkin!!

Ehkä vähän ällöä, mutta helppoa ja nopeaakin. Nimittäin broilerinmaksojen puhdistus (ei ollut paljonkaan tekemistä) ja paloittelua

Tehtiin siis broilerinmaksakastiketta..

.. ja jauhemaksapihvejä jotka piileskelevät sipulin alla

Molemmat olivat erittäin hyviä ja aion ehdottomasti tehdä niitä kotonakin!

Sormusta tekemässä

Korukurssilla oli mahdollisuus tehdä sormus ja täytyihän sitä alkaa kokeilemaan. Päätin tehdä pronssisormuksen, sillä minulla hopea tummuu heti.

Juotin metallia ensimmäisen kerran elämässäni. Ideana helppo, vielä kun osaisi tehdä siistin sauman! Nämä ovat harjoituskappaleita juotostyöhön eikä näillä ole mitään tekemistä varsinaisen sormuksen kanssa.. niinkuin muodosta voi päätellä..

Ei epäilystäkään siitä mikä on opettajan tekemä mallikappale ja mitkä omia harjoituskappaleita.

Varsinaisesta sormuksesta ehdinkin vain saada leikattua kaitaleen pronssilevyä :( Kurssilla on hieman liikaa oppilaita tai jokainen on liian eri vaiheessa, sillä opettaja on ihan liian kiireinen eikä ehdi auttaa kaikkia.

Viimeinen veneily?

Tänään käytiin todennäköisesti syksyn viimeisellä veneretkellä. Vaikka puhuvat kyllä että kalastuskausi on vasta alussa. Mutta huviveneilijöille alkaa tulla jo liian kylmä.

Otavassa on oma linnavuori, käytiin ihailemassa sitä vedestä päin. Joskus vuosia sitten on kiivetty huipulle, mistä aukeavat upeat näköalat Puulalle. Linnavuori sijaitsee eteläpäässä Puulan Heposelkää.

Linnavuoren muinaisesta käytöstä ei ilmeisesti ole varmuutta, on vain oletettu sitä käytetyn linnavuorena sekä sijainnin että nimen perusteella. Useinhan nimi kertoo paikan historiasta. Linnavuorelta on rautakauden lopulla ehkä tähystetty vesiteitse saapuvia vihollisia tai sinne on paettu ja sieltä puolustauduttu mantereen kautta hyökänneitä vastaan? Heposelän pohjoispäästä Linnavuoren lähistöltä löytyy myös Pakosaari.. Mitään merkkejä muinaisista rakenteista Otavan Linnavuorelta ei ole löytynyt.

Suomessa tunnetaan noin 90 Linnavuorta, joiden lisäksi on useita joiden nimi ja/tai perimätieto viittaavat vastaavaan käyttöön. Mikkelissäkin on Otavan lisäksi kolme, joista Otralan ja Sairilan Linnavuorilta löytyy jopa merkkejä kivivalleista jotka ovat toimineet puisten varustusten perustuksina.

Veteen laskevat jylhät kalliot, takapuolella kapea kannas yhdistää vuoren mantereeseen ja sieltä kautta saapuen vuori on sen verran loivempi että sinne pystyy kiipeämään.

Puulalla on raukkien ja muiden hienojen luonnonmuodostelmien lisäksi myös muuta nähtävää, nimittäin ufo! Eräässä saaressa pilkistää korkealla kalliolla puiden takaa keltainen, ufonmuotoinen rakennus. Ehkä virallinen marsilaisten kesänviettopaikka?!?

Maineensa veroinen..

Taas näitä reseptejä mitä on hillonnut vuositolkulle ja ajatellut että joskus pitää tätäkin kokeilla.. onneksi Baileys-kakun kohdalla se joskus tuli nyt, sillä kakku oli todellakin kaikkien kehujen arvoinen!

Baileysjuustokakku

50 g voita
10 digestive-keksiä

250 g mascarponejuustoa
50 g philadelphiajuustoa
2,5 dl kermaa
1 dl tomusokeria
0,5 dl sokeria
4 tl vaniljasokeria
1 dl Baileys-kermalikööriä (meillä oli Alkosta loppu, mutta myyjä suositteli toista kuulemma samanmakuista)
3 liivatelehteä

Murskaa digestivet ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuuttia. Kuumenna baileys ja liuota liivatelehdet siihen. Sekoita hyvin ja anna jäähtyä hetki. Sekoita keskenään tuorejuustot ja sokerit. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita varovasti tuorejuustoseoksen kanssa. Sekoita joukkoon baileys ja kaada seos keksipohjan päälle. Jäähdytä jääkaapissa useita tunteja tai yön yli.

Voi miksi en tullut ajatelleeksi lisätä kakun päälle vielä tätä baileys-kerrosta.. bongasin ohjeen Elämä makeaksi -blogista vasta kun 3/4 osaa baileys-kakusta on jo syöty! Herkuttelijat siis laittakoot vielä päälimmäiseksi kerrokseksi
1 dl baileysta
2 liivatelehteä

Liuota liivatelehdet kuumennettuun baileys-likööriin ja kaada jo jähmettyneen ensimmäisen täytekerroksen päälle. Anna hyytyä kylmässä.


Myös sokerimassakukkia on pitänyt kokeilla pitkään, nyt kakun päällä ensimmäiset tekeleet. Sokerimassan muotoilu oli suht helppoa, mutta se alkoi kuivua yllättävän nopeasti. Vähän kuin hopeasavi.. :) Toki lyhyt kuivumisaika helpottaa jos on asioissa aina myöhässä niinkuin allekirjoittanut. Eli edellisiltana muotoillut ruusut olivat seuraavana päivänä kuivia.

Ensimmäiset, valkoiset versiot:

Tiramisu digestiveillä

Jälkkäriksi syötiin siis Tiramisua ja ei sitä edes ehtinyt kuvaamaan. Paitsi sen mitä jäi kulhon pohjalle, mikä ei ollut paljoa. Tässä Tiramisussa on savoiardi-keksien sijaan käytetty digestivekeksejä. Meillä digestivet olivat kokojyväversioita, mikä toisaalta toi jälkkäriin mukavaa rouheutta.

Helppo ja nopea tiramisu (belle baie -blogista)

Pohja:
noin 150 g Digestive-keksejä
1 rkl sokeria
1 dl kahvia
2 rkl mantelilikööriä

Sekoita kulhossa murskatut keksit, sokeri, kahvi ja amaretto. Taputtele halkaisijaltaan noin 24 cm vuoan pohjalle.

Täyte:
1 prk (250 g) Mascarpone-juustoa
2 tl vaniljasokeria
1/2 dl sokeria
1 prk (2,5 dl) Creme Vanillaa
yhden (pienen) sitruunan raastettu kuori

Pinnalle kaakaojauhetta

Sekoita mascarpone-juusto ja sokerit. Vatkaa Creme vanilla ja sekoita juustoseokseen.Pese sitruuna ja raasta kuoresta keltainen osa täytteen sekaan. Kaada täyte pohjan päälle ja nosta kylmään useaksi tunniksi. Sihtaa päälle reilusti kaakaojauhetta juuri ennen tarjoilua.

Saatiin vieraita..

..ja pitihän niitä ruokkia. No okei, sai ruokkia! On nimittäin aina mukavaa kun saa hyvän syyn kokeilla uusia reseptejä.

Lauantai-iltana syötiin alkuruoaksi lempeäntulista paprikakeittoa ja valkosipulipatonkia, pääruoaksi sitruunaista kanaa ryttypottujen ja mozzarellasalaatin kanssa ja jälkkäriksi tiramisua..

Paprikakeiton ohje on peräisin edelliseltä ruokakurssilta, mutta se olikin ohjeista ainoa etukäteen testattu ja hyväksi todettu. Tosin vain makunsa puolesta, sillä itse en sitä kurssilla tehnyt. Keittoon livahti ehkä hitunen liikaa cayennea, mutta sen tosiaan pitikin olla lempeän tulista..



Valkosipulipatonki tuunattiin ihan vaan kaupan valmiista patongista.

patonki
50 g voita
4-5 valkosipulinkynttä
kuivattua basilikaa, persiljaa, yrttisekoitusta tmv

Sekoitetaan voihin pieniksi pilkotut valkosipulinkynnet ja yrtit. Leikataan patonkiin viiltoja, joihin sullotaan täyte. Kääräistään koko patonki folioon ja annetaan voin sulaa uunissa 200 asteessa noin vartti.

Sitruunainen kana oli ihan uusi tuttavuus itselle. On tullut tehtyä vuohenjuustokanaa, parmesaanikanaa, sinihomeista kanaa jne, mutta ei sitruunaista. Mutta sitruuna oli niin ihanan raikasta kanan seuralaisena, että takuulla tulee tehtyä uudelleenkin! En muista mistä olen ohjeen löytänyt, olen vain raapustanut idean muistiin.

Sitruunainen kana

broilerinfileepihvejä syöjien määrän mukaan
valkosipulia (meillä taisi mennä 3 kynttä)
sitruuna
kana- tai kasvislientä
suolaa, pippuria

Pese sitruuna ja raasta puolet kuoresta. Purista mehu. Öljyä vuoka oliiviöljyllä. Laita vuokaan sitruunamehu ja kuori, valkosipuli sekä kana- tai kasvisliemi. Hiero broilerifileiden pintaan suolaa ja pippuria ja maun mukaan muitakin mausteita. Laita kanat vuokaan ja kypsennä uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Käännä välillä ja jatka tarvittaessa kypsennystä vielä vartin verran.

Kanan kanssa syötiin ryttypottuja, mozzarellasalaattia ja partiksesta tehtyä basilikalla ja muilla mausteilla ryyditettyä kylmää kastiketta. Ohjeen olen nähnyt piiiitkän aikaa sitten muistaakseni Voisilmäpeliä-blogissa, mutta en nyt pikaisella googlettamisella löytänyt linkkiä. Oli kenen tahansa ohje, kiitos hauskasta ideasta tarjota perunat vähän eri tavalla.

Ryttypotut

pienehköjä perunoita syöjien määrän mukaan
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Pese perunat ja keitä kuorineen kypsiksi. Jäähdytä hetki niin että perunoiden pinta kuivahtaa. Laita peruna keittiöpyyhkeen väliin ja rutista kämmenellä litteäksi, noin sentin paksuiseksi lätyksi. Voitele perunalätyt oliiviöljyllä ja ripottele päälle merisuolaa ja mustapippuria myllystä. Paista 225 asteessa 30-40 minuuttia, käännä tarvittaessa puolivälissä.

Sienipiirakka?

Asun sellaisen miehen kanssa joka luuli tekemääni tonnikalapiirakkaa lasagneksi. Tämän voisi tietysti tulkita niin että olen huono kokki, mutta koska sama mies on ilmoittanut että voisi elää syömällä vain kuivamuonaa, koska silloin ei tarvitsisi miettiä joka päivä mitä syö, luulen että vika ei ole minussa.

Tänään piti varautua ystävien kyläilyyn ja kun kaapista löytyi dominokeksipaketin ja kondensoidun maidon lisäksi valkosuklaata, valinta oli helppo..

Kondensoitua maitoa ja valkosuklaata

+ rouhittuja dominoita

= ..öhöm.. sienipiirakkaa?!?!!

Niin, meillä asuvan miehen mielestä se näytti sienipiirakalta, mutta oli sentään parasta sienipiirakkaa mitä oli koskaan syönyt!

Oikeasti siis turvauduin jo kolmannen kerran tänään Merry Morningin ohjeeseen! Ensin olivat ne munat, toisesta bloggaan myöhemmin ja kolmantena tämä:

Vanilja-dominofudge

1 tlk kondensoitua maitoa
180 g valkosuklaata
1,5 pötköä dominokeksejä
1 rkl vaniljauutetta (tai puolikas aito vaniljatanko)

Pilko dominot, mutta jätä reilunkokoisiksi paloiksi. Lämmitä kattilassa kondensoitua maitoa ja valkosuklaata niin että suklaa sulaa. Lisää vaniljauute ja keksimurska ja sekoita. Levitä herkku noin 25x25 cm vuokaan jossa on leivinpaperi tai folio. Jäähdytä pakastimessa pari tuntia ennen tarjoilua. Koska muuten et saa sitä irti paperista. Nimimerkillä kokemusta on..

Edittiä: Reseptiarkistojen penkoessa huomasin että olen vuosia sitten ottanut talteen samasta ohjeesta vähän erilaisen version:

Valkosuklaa à la domino

230 g valkosuklaata
1 tlk kondensoitua maitoa
1 pötkö dominoita

Valmistus kuten yllä, mutta suositus vuoan koolle on 20x20 cm. Ja nautittavaksi jääkaapituksen jälkeen marjojen kanssa..

Ehkä alempi toimisi paremmin kun kylmässä kovettuvaa suklaata on enemmän?

Aamiaismuna

Luomumunia on kaapissa taas monta rasiaa (ihana työkaveri!) ja aamiaista piti saada. Muistin parin päivän takaisen postauksen Merry Morningista ja koska pidän yksinkertaisista resepteistä, joissa hyvillä raaka-aineilla on merkitystä, päätin kokeilla Johannan parmesaanilla maustettuja, kermaisia uunimunia. Oli helppoa ja yksinkertaisuudessaan hieno tapa aloittaa päivä kananmunalla. Jos arkisin syön aamuisin keitetyn munan, on vähintä se että viikonloppuna siihen lisätään ripsaus parmesaania ja loraus kermaa.

Sitäpaitsi parmesaani on parhautta.

Meidän keittössä valmistuneessa versiossa kerma jäi kypsyneen munan päälle vähän hölskymään, mutta napaan meni sekin!

Muna kermahauteessa

voita vuoan voitelemiseen
1 kananmuna
2 rkl kermaa
suolaa, pippuria
1 tl parmesanraastetta

Voitele vuoka ja riko kananmuna vuoan pohjalle niin että keltuainen säilyy ehjänä. Kaada valkuaisen päälle 2 rkl kermaa ja ripsauta päälle suolaa ja pippuria. Raasta päälle vähän parmesaania ja paista 150 asteessa 10-15 minuuttia.

Iltarusko

Palattiin veneretkeltä aika sopivasti, sillä aurinko oli jo laskenut aikaa sitten ja viimeinen sarastus oli vain jäljellä..

Mutta miten kaunis sarastus!

Uhri

Alttarikiven takana on Alttarisaaren Uunikivi. Kuulemma jos nuotiota polttaa kiven onkalossa, savu leijailee ulos kiven halkeamista. Varmasti totta, sillä halkeamasta kurkistamalla voi nähdä ylhäällä päivänvalon ja läpi kiven vastapuolelle.

Alttarikivi

Puulalla olevista raukeista olen maininnut ennenkin ja tänään oltiin taas raukkijahdissa. Kohteena oli Alttarikivi, joka sijaitsee Soisalonselän pohjoisosassa Väisälänsaaren luoteispuolella Alttarisaaressa. Jo kaukaa voi nähdä harmaan möhkäleen Alttarisaaren rannassa, saaren eteläreunassa. Saaren pohjoispuolella on suojainen poukama, mihin on helppo rantautua, ainakin muun kuin pohjoistuulen aikaan.

Puulan järviopas kertoo seuraavaa: "Puulan seudulla on enemmän rannoilla seisovia kivipylväitä, ns. raukkeja, kuin missään muualla Suomessa. Jättiläissientä muistuttava Alttarikivi on syntynyt alueelle n. 5000 vuotta sitten samalla tasolla säilyneen vedenpinnan ansiosta. Rantavoimat ovat kuluttaneet helposti rapautuvaa kiveä (porfyyrinen granodioriitti) erikoiseen muotoon, joka on paljastunut esiin viimeisessä järvenlaskussa."

Harvinainen vieras!

Meidän pikkukylässämme on aikanaan ollut jopa kaksi rautatieasemaa! Puulan rannassa on ollut satama, johon on tultu höyrylaivalla suurten selkien takaa. Satamassa on vaihdettu laivasta junaan, jolla on jatkettu matkaa Mikkeliin ja pidemmällekkin. VR:n ja VikingLinen juna-laiva-juna -yhteyden varhaisempi muoto on ollut laiva-juna-laiva..

Sataman pistoraiteella liikkuu nykypäivänä enää puutavaraa läheiselle sahalle ja niitäkin junia harvakseltaan. Tänään satamaan ajoi oikein matkustajajuna, Lättähattu!

Konduktööri poseerasi vanhan rantamakasiinin portailla

Vanha asemarakennus sai seiniinsä uudet maalit pari kesää sitten. Samassa yhteydessä kunnostettiin rantamakasiini, joka tarvitsi uuden maalin lisäksi romahtaneen katon korjauksen.

Matkustin lapsena monet kerrat lättähatulla!