Terveystoffee?

Ruokakurssia vietettiin viimeksi pikkujoulutunnelmissa ja kurssin aluksi tuntui että tekemistä riittää moneksi tunniksi. Jokainen sai oman tehtävän ja tällä kertaa pääsin tekemään alkruokaa. Reseptivihkosessa oli porkkanatoffeen ohje josta tietysti kiinnostuin ja kysyin voitaisiko tehdä myös sitä. Olisi nimittäin aika epätodennäköistä että sitä tulisi tehtyä kotona.

Porkkanaraastetta, mantelirouhetta, mausteita, kermaa, fariinisokeria.. keittämistä...ihana tuoksu keittiössä..

Olen kuullut ennenkin suolaisesta jälkiruoasta, mutta en ole oikein vielä lämmennyt ajatukselle. Kylmäsavuporohyydyke oli päivän resepteissä nimeltään suolainen jälkiruoka kylmäsavuporosta, mutta alkuruokana me sitä syötiin. Allekirjoittanut valmisti tämän ja harmitteli kun persimonin viipaleet eivät koristeluissa taipuneet ruusukkeiksi. En ollut ennen syönyt persimonia ja nyt kun maistoin niin pidin siitä kovasti.

Sillitartarilla täytetyt ruisnapit

Pääruokana syötiin isoäidin lihakääryleitä, joissa naudanpaistia on täytetty pekonilla ja kuivatuilla luumuilla. Kyytipoikana oli bataatti- ja punajuurilaatikkoa sekä pähkinäistä leipää. En erikoisemmin välitä leivästä, mutta tämä oli niin hyvää että taidan leipoa sitä kotonakin kun vihdoin saan uuden uunin (siis kun vihdoin olen valinnut millaisen uunin hankin, ehkä). Pöydässä oli myös kahdenlaista salaattia: sateenkaarisalaattia (makaroni-kinkku-kasvissalaatti) ja hedelmäistä joulusalaattia.   

Jälkkärinä oli rommilla terästettyä suklaamoussea. Todellakin aion tehdä kotona...  

Sitten takaisin porkkanatoffeeseen. Jälkkärin jälkkärinä oli karkkeja, toffeen lisäksi myös riisimurokarkkeja ja mustaherukkatryffeleitä. Porkkanatoffee jäi pehmeähköksi kostean porkkanaraasteen ansiosta ja helpoin tapa syödä oli napata lusikka käteen. Näissä oli ihanan mausteinen tuoksu ja  ensimmäisenä ei olisi tullut mieleen että herkussa on mukana porkkanaa. Epämääräisen näköistä mutta hyvää :)
 

Pieni mutta tärkeä yksityiskohta

Tannoisesta vahakriisistä on nyt selvitty ja tuolissa oikeanväriset jalat!

Tästä lähdettiin liikkeelle, jalat olivat tosi kolhuiset ja lakka kulunutta. En halunnut alkaa uusimaan lakkaa, joten vahalla mennään. Vanhaa lakkaa ei tarvinut poistaa, alettiin vain pyörittelemään pintaan vahaa kankaanpalalalla. 

Ensimmäinen vahakokeilu osoittautui punertavaksi ja vaikka punaisesta pidänkin, ei se ollut oikea sävy tähän.

Mahonki-sävyinen purkki korvautui tummalla tammella ja johan alkoi näyttää siltä mitä tässä haettiin! Vahan täytyy antaa kuivua ja sen jälkeen se kiillotetaan liinalla. Usean vahakerroksen ja kiillotuksen jälkeen jalat näyttävät tältä:

Jalan alaosassa näkyy vielä vähän epätasaisuutta värissä, mutta ajattelin että se ei haittaa. Vanha saa näyttää vanhalta.

Seuraava haaste olisi valita vihdoin se päällyskangas että voisi aloittaa istuinosan verhoilemisen. Sitten ensi vuonna, eli joulutaukoa pukkaa. Mutta onpahan aikaa valita se kangas..

Aurinkoa ja lunta harmauteen

Juuri sitä mitä harmaa marraskuinen ilta kaipaa, kakkua joka valaisee koko keittiön! Kurssilla juodaan aina kahvit ja leivontavuoro kiertää. Allekirjoittaneella on uuni edelleen rikki ja valmiskänttyihin en koske kuin viimeisessä hädässä, vaikka kotikylässä hyvä leipomo onkin, joten vaihtoehtona oli hyydykekakku tai hyydykekakku.

Viime aikoina olen hullaantunut sitruunaan ja limeen, joten halusin raikkaan kakun. Ohjeita on netti pullollaan mutta aika samanlaisia ovat kaikki. Toisessa käytetään 2 dl kermaa ja toisessa 4 dl. Toisessa kaksi purkkia rahkaa ja toisessa yksi. Toisessa sitruunatuorejuustoa ja toisessa maustamatonta. Itse laitoin mitä kaapista löytyi ja kakusta tuli mukavan paksu. 

Sitruuna-limejuustokakku (24 cm vuoka)

Pohja:
200 g digestive-keksejä
75 g voita

Täyte:
6 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 prk sitruunarahkaa
1 dl tavallista tai tomusokeria
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
1 limen raastettu kuori ja mehu

Kiille:
3 dl mehua (tällä kertaa kaapissa oli applesiini-mangoa)
3 liivatelehteä
puolikkaan sitruunan mehu

Murustele keksit ja sekoita voisulaan. Painele keksimassa irtopohjavuokaan ja laita vuokra jääkaappiin. 

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Notkista tuorejuusto kulhossa ja sekoita rahkan kanssa. Lisää sokeri ja kuoriraaste. Vatkaa kerma. Kuumenna sitruunan ja limen mehu ja liuota liivatelehdet mehuun. Kun mehu on hiukan jäähtynyt, sekoita se rahkamassaan. Sekoita kermavaahto joukkoon varovasti nostellen. Kaada seos keksipohjan päälle ja hyydytä jääkaapissa. 

Kun kakku on hyytynyt, liota liivatelehtiä kylmässä vedessä ja liuota ne kuumennettuun sitruunamehuun. Sekoita sitruunamehu appelsiini- tai muuhun mehuun ja jäähdytä. Kun mehu alkaa hiukan paksuuntumaan, kaada se hyydykkeen päälle ja laita vuoka takaisin jääkaappiin että mehukerroskin hyytyy.

Koristelun kanssa tuli kiire, joten ripottelin päälle vain erilaisia nonparelleja. Lumitähdet ovat lemppareitani, minkä vuoksi on harmi että niitä ei myydä erikseen vaan samalla joutuu ostamaan kolmenlaisia muitakin :-/

Varista kyydissä

Marttakerhosta puheenollen.. virkkauksen, origamin ja solmeilun lisäksi on touhuttu myös kankaankovetusaineen kanssa. Vietettiin kesäretkeä yhden kerholaisen luona ja jos totta puhutaan, ei päästy itse litkuun asti (ainakaan kovettavaan), vaan keskityttiin saunomiseen ja syömiseen. Pohjatöitä kyllä tehtiin ja minulla kanaverkosta muotoiltu varis jäi odottamaan jatkotyöstämistä. Yhdellä kurssilla tartuin pitkästä aikaa lintua pyrstöstä ja jatkoin sitä.

Ensin kanaverkosta tehdään haluttu muoto, tässä siis lintu. Sen jälkeen se täytetään rutistetulla sanomalehtipaperilla. Paperi tekee työstä tukevamman, mutta ei kuitenkaan liian painavaa.

Teippaaminen ei ole pakollista, mutta itse vedin maalarinteippiä joihinkin kohtiin tukevoittaakseni lintua enemmän.

Kankaankovetusaineen kanssa touhutessa on syytä muistaa että aine kovettaa kaikki luonnonmateriaalit ja liimaa ne esimerkiksi lasiin. Muovia aine ei koveta. Koska aine on liimamaista, on teokselle syytä keksiä jonkinlainen jalusta minkä päällä sitä voi työstää. Varis tyrkättiin lasipurkkiin, jossa se välillä seisoi jaloillaan ja välillä nokallaan. 
 

Kanaverkosta muotoiltu ja teipattu lintu sai seuraavaksi ylleen käärinliinat. Elikkäs olin leikannut vanhasta lakanasta muutaman sentin levyisiä suikaleita, jotka kastelin kankaankovetusaine-vesiseoksessa. Puristelin suikaleista ylimääräisen aineen pois ja pyörittelin kangasta linnun ympärille. Tavoitteena kaksi kerrosta valkoista kangasta.  

Tähän vaiheeseen varis jäi opistolle kuivumaan. Lasipurkki vain vuorattiin ensin muovipussilla ettei linnun tarvitse jäädä asumaan jaloistaan lasiseen pönttöön.. Seuraavalla kerralla varis saa ylleen vaatteet, eli harmaata ja valkoista!

Hmph!

Taas tuolin kimpussa! Tällä kertaa tavoitteena oli käsitellä jalat valmiiksi vahalla, jotta seuraavalla kerralla voin aloittaa istuinosan päällystämisen. Sikäli mikäli pystyy valitsemaan päällyskankaan. Päällyskangastahan olisi tarvinnut jo tänään, mutta ei vain kyennyt.. Muutama kangasmalli oli kotona katsottavana ja teinkin jo päätöksen, mutta jouduin perumaan sen nähtyäni kankaan luonnonvalossa. Onneksi näin, sillä oranssi tuoli ei olisi ollut sitä mitä halusin.

No, jaloissa riitti touhua vähäksi aikaa ja loppuajaksi olin varannut toisen työn joten kankaan puuttuminen ei haitannut. Toisesta työstä enemmän myöhemmin.

Opettaja suositteli hankkimaan tätä Liberonin vahaa ja mietiskelin tovin jos toisenkin rautakaupassa mitä sävyä otan. Mahonki on yleensä punertavaa, joten jätin sen heti pois laskuista ja epäröin tammen ja tumman tammen välillä. Yritin etsiä esitettä tai värikarttaa vertaillakseni sävyjä rinnakkain. Paikalle saapui ystävällinen myyjä ja näytti hyllyn reunasta malliksi käsitellyt puupalat. Puupaloissa mahonki ei ollut ollenkaan punertava, mitä ihmettelin kovasti. Myyjä kuitenkin oli sitä mieltä että puupaloissa on oikeat sävyt joten otin mahongin joka näytti mallipalassa tummuudeltaan juuri sellaiselta mitä tuolin jalkoihin olin ajatellut.  

Illalla levittelin ekan kerroksen vahaa kangaspalalla tulinjalkoihin ja...

.. argh! Se perhana ON punertavaa!

Käsittelin jalat kertaalleen ja seuraavaksi kerraksi haen kaupasta toisen vahapurkin ei-niin-punertavaa sävyä. Vaikka sitä tummaa tammea minkä jo melkein ostin.

Note-to-self: Kuuntele asiantuntijaa, mutta luota omaan vaistoosi.

Ihan kohta!

Vähän vajaa vuosi sitten perustimme työkavereiden kanssa marttakerhon, jonka tarkoituksena oli vähentää kaapissa keskeneräisenä lojuvia käsitöitä. Meni käteen, sillä luultavasti noin 75 %:lla jäsenistä on tainnut käydä päinvastoin ja keskeneräisten käsitöiden määrä on vain lisääntynyt.. Marttakerhon perustamiskokouksessa viime joulukuussa kaivoin kaapista valoryijyntekeleen ja ajattelin tehdä sen valmiiksi. Sen jälkeen olen marttojen kanssa opiskellut salomoninsolmuja, virkannut trikookuteesta koria ja taitellut paperista origamipalloa. Teinkö valoryijyn valmiiksi? No en.. ennen joulua en ehtinyt ja eihän sitä nyt keväällä punaista valoryijyä..

Olen näköjään tehnyt ekat rivit valoryijyyn 1.9.2010 eli tekele täytti jo pari kuukautta sitten kaksi vuotta. Ihan ei voitane vielä verrata iisakin kirkkoon, mutta melkein. Marttakerhoiltiin taas ja innostuneena toisen keskeneräisen työn valmistumisesta kaivoin valoryijyn esille ja tein jo samana iltana viitisentoista riviä hapsuja. Enää ei olisi paljosta kiinni!