Kaaosta ilmassa

Taas kurssilla ja työvälineet ovat tässä:

Tavoitteena on että paju taipuu.. ja taipuuhan se mutta taipuuko niinkuin minä haluan?

Ainakin se taipui palloksi! Tänään oli siis ohjelmassa kaaospunonnan harjoittelua. Kaaospunonnassa tehdään halutulle muodolle runko ja sen jälkeen aletaan pujottelemaan vitsoja satunnaisessa järjestyksessä aina edessä olevien yli ja ali. Kaaospunonnalla on mahdollista tehdä mitä erilaisimpia muotoja eläimistä lastenvaunuihin tai sohvaan.

Pallo on nyt hallussa vaikka ei ihan täydellisen pyöreä olekkaan :)

Tänään: ensimmäiset istuskelut!

Tuntui että sain tänään verhoilussa paljon aikaan, mikä on aika kiva juttu. Ehdin ompelemaan keskeneräisen toisen reunalangan ja kokonaan kolmannenkin niinkuin viime viikolla toivoin.

Seuraava vaihe oli ommella lankaa löyhästi istuinosan ympäri ja halki, jotta saadaan aseteltua täytettä paikoilleen. Tätä täytekerrosta kutsutaan välitäytekerrokseksi ja se on keinojouhta. Joskus käytetään myös aitoa hevosenjouhta, mutta se voi tulla kangaskerrosten läpi. Keinojouhi on tehty kookospähkinän kuoresta.

Täytettä aseteltiin ohuempi kerros reunoille ja paksummin keskelle istuinta. 

Välitäytekerroksen päälle leikkasin harmaavanulevystä palan ja sen päälle lakanakangasta. Ja tämän jälkeen seurasi "pieni liike ihmiselle, mutta suuri askel tuolin historiassa" eli ensimmäiset istuskelut :D. Istuskelulla oli ihan tarkoituskin, nimittäin saada täytekerros painumaan ja asettumaan. Eli molemmat kankut peliin ja istuskelua takalaitaa myöten. Nojata ei voinut, selkänoja oli hiukan epämukava..

Täytteiden tasoitteleminen, eli siis istuskelu, toistettiin useamman kerran ja aina välissä lisättiin keinojouhta kunnes istuimesta tuli tasainen.

Päivän viimeiseksi asiaksi tuli harmaavanun repiminen istuimen muotoon. Sitten tuoli jäi taas odottamaan seuraavaa viikkoa.
  

Ruusu ja lokki

Normaalisti parin viikon välein pidettävällä korukurssilla otettiin tiiviimpi lähtö ja toinen kurssikerta oli jo tänään.

Viime viikolla pronssilevystä sahatusta epämääräisestä kappaleesta muotoutui hehkutuksen jälkeen ruusu. Ruusun kiillottaminen on aika haasteellista, joten se sai mennä pitkäksi aikaa kiillotusrumpuun pyörimään. Tässä menossa rumpuun - rummussa jo metallikuulat, kiillotusvaha ja ruusu, näiden lisäksi rumpu täytettiin noin puoliväliin vedellä.

Kun nyt pääsin sahan kanssa sinuiksi, päätin jatkaa harjoituksia. Otin kirjasta lintusormusmallin ja tällä kertaa materiaaliksi hopean. Hopealevy myydään luonnollisesti suorakaiteen muotoisena kappaleena ja 0,8mm levyllä hintaa oli sen verran että sormuksesta uhkasi tulla melko kallis. Onneksi sahauksesta jääneet kappaleet sai palauttaa sulatushopeaksi.

Liimasin paperimallin normaalilla liimapuikolla hopealevyyn ja aloin käyttelemään sahaa. Lokki söi ainoastaan yhden sahanterän! Ja senkin siksi että yritin kulmapaikassa kääntää sahaa liikkumattomana.Ehkä mä joskus opin..

Koulun sahauspöytä:

Sahaus olisi kannattanut hoitaa juhlamekossa, olisi nimittäin sen jälkeen olleet kimalteet paikallaan! Arkihousuilla ei arvokas hopeapöly oikein pääse oikeuksiinsa..

Ruusu kiiltää jo, mutta kiillotusrumpu ei kyennyt poistamaan kaikkia tummumia pronsissta. Isolla kiillotuskoneella sain käytyä läpi ulkoreunat, mutta terälehtien väleihin pääsee vain käsipelillä.

Käsipelillä on jatkettava myös lintusormuksen kanssa, sillä isolla koneella ei tässäkään päässyt siloittelemaan sahausjälkiä kaikista paikoista. Sitten seuraavalla kerralla hehkutus ja taivutus muotoonsa.

Koulussa

Koulussapa hyvinkin, tässä kyläkoulussa pitkästä aikaa! Verhoilukurssille tuli pakollinen kolmen lukukauden mittainen tauko, mutta tänään taas pääsin jatkamaan. Kurssi pidetään naapurikylän vanhassa kolurakennuksessa.

Opettaja opettaja, mitä pitikään tehdä seuraavaksi??

Reunatukilangan ompeluunhan se silloin aikanaan jäi. Eikä mitään muistikuvaa tekniikasta enää jäljellä. Onneksi palautui mieleen aika nopeasti!

Ensimmäinen reunatukilanka valmis! Reunatukilangan tarkoitus on tehdä istuimen reunasta jämäkämpi ja sitä kautta kestävämpi. Ommel myös kiinnittää reunapehmusteita istuimen reunassa kulkevaan metallilankaan. Pistot tehdään pehmusteen läpi ja metallilangan ympäri. Jokainen pisto kiristetään.

Ei sitä paljon yhdessä illassa ehdi, mutta sentään toinen ommel jo menossa. Toivottavasti saan seuraavalla kerralla kaikki tarvittavat ompeleet tehtyä ja pääsen seuraavaan vaiheeseen.

Se on syksy!

Kesä ja kärpäset! Syksy ja alkavat kansalaisopiston kurssit!

Löysin viime talvena uuden lempiharrastukseni, korujen tekemisen. Tai olenhan minä helmien kanssa touhunnut usemman vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Mutta viime syksynä lähdin opiskelemaan paikkaan josta valmistuu metallipuolen artesaaneja. Tosin minä vain harrastan..

Tavoitteena oli keksiä kesän aikana paljon ideoita mitä syksyllä voisi alkaa toteuttaa, mutta aika takki tyhjänä marssin ekalle kurssikerralle. Siihen on toki syynsä, työ on tänä vuonna kevään ja kesän imenyt liikaakin voimia. Ei ole jäänyt aikaa luovuudelle. Pikaisesti edellispäivänä selailin yhtä ebaysta löytämääni korukirjaa ja löysin kuin löysinkin siitä pari korumallia jotka on pakko toteuttaa. Tai ainakin kokeilla osaanko.

En ole ollenkaan ystävä kultasepän sahan kanssa, mutta päätin syksyn kunniaksi heti ottaa härkää sarvista ja sahan käteen. Kannatti! Yläpuolen kuvassa korun paperimalli odottamassa pronssilevyyn liimaamista ja alapuolella irti sahattu aihio. Eikä se niin kamalaa ollut eikä teriäkään katkennut kuin yksi!

Jaa että mikäkö siitä tulee? Sormus, vaikka ei uskoisi.