Keltaisia ruusuja

Ensimmäiseksi kokeilin tehdä kananmunakennoista ruusuja, keltaisesta kennosta tuli keltaisia. Revin kennon palasiksi ja ohensin palasia. Asettelin palaset kuppeihin ja valutin pensselillä kovetusainetta ruusujen päälle. Kun aine oli hieman kuivunut, kastoin ruusut kokonaan aineeseen. Valmiita ruusuja ajattelin kiinnittää kranssin koristeeksi.

Kovetusainetta on kahta merkkiä: Paverpolia ja Pretexiä. Sitä on saatavana sekä kirkasta että värillistä ja sitä voi myös värjätä esimerkiksi kankaanpainoväripigmenteillä. Valmis työ kestää hyvin ulkona pakkasessa ja sateessakin jos on käsitelty venelakalla. Helle on ainoa jota teokset eivät kestä, sillä kuumuus pehmentää kovetusaineen. Viileään siirrettäessä ne kyllä kovettuvat uudelleen.

Kovetusaine kovettaa luonnonmateriaalit ja liimaa materiaalit jopa lasiin. Sen vuoksi aineen säilytykseen ei lasipurkki sovellu. Muoviin aine ei tartu, eli töiden alustana on käytettävä muovisäkkejä.

Hei taas me askarrellaan paskarrellaan..

Tällä kertaa ollaan tekstiiliveistoskurssilla, jossa on tarkoitus rakentaa erilaisia asioita kankaankovettimen avulla. Katsotaan mitä tästä syntyy..

Emalointi alussa

Tänään pääsin kokeilemaan emalointia. Emali on yksinkertaisesti sulatettua lasia. Kurssilla emali on jauhemaisessa muodossa ja tekniikkana emalointi on hyvin yksinkertainen. Tässä kuparilevy on puhdistettu huolellisesti (lasikuituharjalla tai hienolla hiomapaperilla), levylle on ripoteltu emalijauhe pienellä sihdillä ja sen jälkeen lätkä on poltettu uunissa.

Yksinkertaisesta tekniikasta huolimatta emalointi on hankalaa, sillä jauhemaista väriä on vaikea laittaa tarkasti ja sitä pitäisi saada melko tasaiseksi kerrokseksi. Poltto voidaan tehdä useamman kerran, joten värejä voi lisätä myöhemmin. Testikappaleessa kokeilin vain yksinkertaisesti valkeaa.

Osasin!

Taas uutta neuletta aloittelemassa ja nyt menikin sormi suuhun.. mitenkäs se olikaan.. se nurjan silmukan teko..

Viikonloppuna kädentaitomessuilta Tampereelta tarttui mukaan (ihan kassan kautta ;)) muutamia erilaisia lankoja. Enemmänkin olisi voinut, mutta kuinka monta huivia ihminen voi tarvita? Kun taidot eivät ihan vielä riitä sen vaativampiin neulontatöihin.

Onneksi on netti, pullollaan ohjeita jopa videoiden kera. Ensin suunnistin Kaspaikan sivuille www.kaspaikka.fi ja sieltä löytyi ohje.. joka sai miettimään oliko nurjan silmukan neulominen todellakin noin hankalaa koulussa?!? Pikainen googlettelu paljasti että nurjaa voi tosiaan neuloa eri tavoilla ja aikanaan koulussa oppimani, mielestäni helpompi, tapa on "norjalaista tyyliä"! www.knittinghelp.com -sivustolta löytyi oikein hyvä video silmukan mieleenpalauttamiseen.

Piti oikein ottaa harjoituslankaa ja puikot esiin ja kokeilla useampi kerros sileää neuletta. Oikean näköistä tuli!

Seuraavaksi voisi tarttua siihen varsinaiseen työhön eli Novitan Crystal-lankaan ja nro 12 pyöröpuikkoon..

Marjamäen pajutilalla

Kun auton keula kääntyi sunnuntaina kotia kohti, oli pakko kiertää Marjamäen Pajutilan kautta. Tai no, pakko ja pakko..

Pajukarhu sopisi muuten hyvin meidän pihaankin!

Myymälässä oli jo jouluista tunnelmaa, paljon. Tämä kuva piti napata ideakuvaksi, tuollaiset sydämenmuotoiset istuintyynyt olisivat ihanat ruokapöydän tuoleissa joulun aikaan.

Miten liikkis voi korurasia olla?!? Jos tämä koira olisi ollut oikeaa rotua, rasia olisi ehdottomasti muuttanut meille korkeahkosta hinnasta huolimatta.

Kierros päätettiin kahvilaan. Ranskalainen suklaajuoma valkosuklaa-vadelmajuustokakun kanssa helli sielua ja mieltä.

Reissuviikonloppu. Väsyttävää mutta kivaa. Jos ei mietitä pankkitilin saldoa..

Punsselointiharjoittelua

Eihän sitä malttanut sileäksi jättää vaan piti alkaa kokeilemaan punsselointia, eli kuvion naputtamista metallisen "leimasimen" avulla.

Harjoittelin sudenkorento-punsselin käyttöä kuparilevylle ja hyvinhän se sujui..

..mutta ei niin hyvin enää hopeasormukseen. Hopea on materiaalina kovempi ja sormuksen muoto on kaareva, mikä teki punsseloimisesta haastavaa. Kyllä sinne muutama onnistunutkin sudenkorento joukkoon mahtui, mutta sanotaanko niin että sormuksesta näkee mikä puoli pidetään nyrkkiin päin.

No, harjoitus tekee metsurin.. seuraava punsselointi on varmasti jo onnistuneempi!

Hopeasormus

Pronssisormuksen valmistumisen jälkeen päätin että kertaus on opintojen äiti ja tein toisen sormuksen, tällä kertaa hopeasta.

Ensin hopealevy taivutellaan juottamista varten niin että päät osuvat kohdakkain, muodon ei tarvitse olla pyöreä tässä vaiheessa. Välissä saa kuulemma olla henkäyksenohut rako. Kuten kuvasta näkyy, tässä ei olla vielä lähelläkään. Taivuttaminen on muuten yllättävän hankalaa, joko pinnat eivät ole vaaterissa tai rako irvistää toisessa reunassa.

Juottaminen on aina vähän jännittävää näin aloittelijalle, mutta kyllä tähänkin siisti sauma tuli. Kappaleiden väliseen rakoon viedään ensin juotosainetta, jonka tarkoitus on ohjata juote rakoseen. Tämän jälkeen kappaletta lämmitetään kaasuliekillä kunnes se hehkuu. Tällaisessa työssä juote käytetään nopeasti kaasuliekissä, jolloin siitä sulaa pisara juotettavalle pinnalle ja jos hyvin käy, se hakeutuu täyttämään raon. Sen jälkeen puhdistetaan hopea käyttämällä se rikkihappokylvyssä ja vedessä.

Alla sormuksesta on juottamisen jälkeen nopeasti hiottu reunat ja se odottaa oikeaa muotoa sormuspuikossa. Sormus yksinkertaisesti naputellaan muovivasaralla pyöreäksi puikon ympärillä.

Pyöreäksi muotoilun jälkeen sormuksesta hiotaan ja kiillotetaan sisä- ja ulkopinta. Tässä vaiheessa sauma häviää lähes näkymättömiin.



Valmis sormus, tai sormusaihio. Nyt sormukseen voisi tehdä kaarevat muodot tai esimerkiksi pintakuviointia.

Paperinarua ja hapsulankaa

Kun ensimmäinen neuletyö 20 vuoteen valmistui suht nopeasti, teki mieli neuloa jotain muutakin. Sukat ja muut sileähköt neuleet tuntuvat tässä vaiheessa liian haastavilta, mutta kun törmäsin netissä valokranssin ohjeeseen, päätin että se on seuraava neuletyö!

Eka

Reilu vuorokausi saatiin nauttia häivähdyksestä talvea, mutta eilen illalla taas tuhnuinen sää palasi. Mieleen kuitenkin jäi jo ihan pieni ajatus joulusta.

Ensimmäisenä jouluisena koristeena taivaallinen sotajoukko pääsi vakiopaikalleen pieneen olohuoneen nurkkaukseen.

Redi!

Ensimmäinen valmistunut neuletyö sitten.. öö.. yläasteen ehkä!

..ja siitä se ajatus sitten lähti!

Äidin luota lähti lainaan vanha Novita-lehti ja kaapista löytyi muutama vuosi sitten ostettu kerä Big Ball Funny -lankaa. Silloin muutama vuosi sitten BBF:stä virkattiin puuhkahuiveja, minäkin tein useita. Punainen kerä oli pakko saada ja se jäi kaappiin odottamaan ideaa.. aika tavaran kaupitsee niinkuin äidillä on tapana sanoa. Katsotaan jos tästä muotoutuisi kaulahuivi..

Saippuaa

Jokainen on varmaan tehnyt yläasteella kemian tunnilla saippuaa, mutta eipä se silloin jaksanut sen enempää kiinnostaa. Kaikesta sitä sitten aikuisena innostuukin..

Kamat kasassa, kurssi voi alkaa!

Ensin kookosrasva sulatettiin, sekoitettiin joukkoon oliiviöljy ja annettiin jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sitten veteen sekoitettiin lipeää, lipeäliuos rasvojen sekaan ja sauvasekoitin pörisemään. Onneksi sekoittimet löytyi opiston puolesta, koska omaa Gordonia en olisi voinut alentaa keittiöhommista siivouspuolelle..

Kun massaa on sekoitettu riittävästi, se alkaa muistuttaa koostumukseltaan kiisseliä. Siinä vaiheessa mukaan sekoitettiin tuoksu- ja väriaineet. Värin määrää oli vaikea arvioida, sillä se kehittyy oikeannäköiseksi saippuan kypsymisen myötä vasta seuraavana päivänä.

Saippuat muoteissa, joissa ne pidetään seuraavaan päivään. Sitten irrotus muoteista ja muotoilu (reunojen siistiminen, paloittelu). Saippuapalat laitoin tyhjään kenkälaatikkoon, jossa niiden pitäisi olla kuukauden verran. Siinä ajassa lipeän emäksisyys on varmasti poistunut ja saippuaa on turvallista käyttää. Oliiviöljysaippua on kuulemma parhaimmillaan puolen vuoden tekeytymisen jälkeen! Ei ihan hätäisen hommaa.. ja joululahjatkin ovat auttamattomasta myöhässä, ellei sitten kylkeen liimaa lappua: parasta jälkeen 14.4.2012!

Maitopurkissa oliiviöljysaippua, muissa kookosöljy-oliiviöljyseoksesta tehty.

Vihdoinkin maksaa!

Olen käynyt kansalaisopiston ruokakurssilla jo vuosia, ja jo vuosia olen toivonut että pääsisin siellä opiskelemaan maksaruokien tekemistä. Vuonna 2009 huhtikuussa se oli jo lähellä, mutta silloin en itse päässyt paikalle Tina Turnerin Suomen keikan vuoksi (olisi kai pitänyt soittaa Tinalle ja pyytää siirtämään keikkaa.. ;) ), joten siltä kerralta se jäi. Viime vuonna yksi kurssilaisista oli sitä mieltä että ei voi olla sisäelinten kanssa samassa keittiössä. Tänä vuonnakin oli joku vastentahtoinen, mutta onneksi myös monta muuta kiinnostunutta, joten vihdoinkin!!

Ehkä vähän ällöä, mutta helppoa ja nopeaakin. Nimittäin broilerinmaksojen puhdistus (ei ollut paljonkaan tekemistä) ja paloittelua

Tehtiin siis broilerinmaksakastiketta..

.. ja jauhemaksapihvejä jotka piileskelevät sipulin alla

Molemmat olivat erittäin hyviä ja aion ehdottomasti tehdä niitä kotonakin!

Sormusta tekemässä

Korukurssilla oli mahdollisuus tehdä sormus ja täytyihän sitä alkaa kokeilemaan. Päätin tehdä pronssisormuksen, sillä minulla hopea tummuu heti.

Juotin metallia ensimmäisen kerran elämässäni. Ideana helppo, vielä kun osaisi tehdä siistin sauman! Nämä ovat harjoituskappaleita juotostyöhön eikä näillä ole mitään tekemistä varsinaisen sormuksen kanssa.. niinkuin muodosta voi päätellä..

Ei epäilystäkään siitä mikä on opettajan tekemä mallikappale ja mitkä omia harjoituskappaleita.

Varsinaisesta sormuksesta ehdinkin vain saada leikattua kaitaleen pronssilevyä :( Kurssilla on hieman liikaa oppilaita tai jokainen on liian eri vaiheessa, sillä opettaja on ihan liian kiireinen eikä ehdi auttaa kaikkia.

Viimeinen veneily?

Tänään käytiin todennäköisesti syksyn viimeisellä veneretkellä. Vaikka puhuvat kyllä että kalastuskausi on vasta alussa. Mutta huviveneilijöille alkaa tulla jo liian kylmä.

Otavassa on oma linnavuori, käytiin ihailemassa sitä vedestä päin. Joskus vuosia sitten on kiivetty huipulle, mistä aukeavat upeat näköalat Puulalle. Linnavuori sijaitsee eteläpäässä Puulan Heposelkää.

Linnavuoren muinaisesta käytöstä ei ilmeisesti ole varmuutta, on vain oletettu sitä käytetyn linnavuorena sekä sijainnin että nimen perusteella. Useinhan nimi kertoo paikan historiasta. Linnavuorelta on rautakauden lopulla ehkä tähystetty vesiteitse saapuvia vihollisia tai sinne on paettu ja sieltä puolustauduttu mantereen kautta hyökänneitä vastaan? Heposelän pohjoispäästä Linnavuoren lähistöltä löytyy myös Pakosaari.. Mitään merkkejä muinaisista rakenteista Otavan Linnavuorelta ei ole löytynyt.

Suomessa tunnetaan noin 90 Linnavuorta, joiden lisäksi on useita joiden nimi ja/tai perimätieto viittaavat vastaavaan käyttöön. Mikkelissäkin on Otavan lisäksi kolme, joista Otralan ja Sairilan Linnavuorilta löytyy jopa merkkejä kivivalleista jotka ovat toimineet puisten varustusten perustuksina.

Veteen laskevat jylhät kalliot, takapuolella kapea kannas yhdistää vuoren mantereeseen ja sieltä kautta saapuen vuori on sen verran loivempi että sinne pystyy kiipeämään.

Puulalla on raukkien ja muiden hienojen luonnonmuodostelmien lisäksi myös muuta nähtävää, nimittäin ufo! Eräässä saaressa pilkistää korkealla kalliolla puiden takaa keltainen, ufonmuotoinen rakennus. Ehkä virallinen marsilaisten kesänviettopaikka?!?

Maineensa veroinen..

Taas näitä reseptejä mitä on hillonnut vuositolkulle ja ajatellut että joskus pitää tätäkin kokeilla.. onneksi Baileys-kakun kohdalla se joskus tuli nyt, sillä kakku oli todellakin kaikkien kehujen arvoinen!

Baileysjuustokakku

50 g voita
10 digestive-keksiä

250 g mascarponejuustoa
50 g philadelphiajuustoa
2,5 dl kermaa
1 dl tomusokeria
0,5 dl sokeria
4 tl vaniljasokeria
1 dl Baileys-kermalikööriä (meillä oli Alkosta loppu, mutta myyjä suositteli toista kuulemma samanmakuista)
3 liivatelehteä

Murskaa digestivet ja sekoita sulatetun voin kanssa. Painele irtopohjavuoan pohjalle ja laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 10 minuuttia. Kuumenna baileys ja liuota liivatelehdet siihen. Sekoita hyvin ja anna jäähtyä hetki. Sekoita keskenään tuorejuustot ja sokerit. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita varovasti tuorejuustoseoksen kanssa. Sekoita joukkoon baileys ja kaada seos keksipohjan päälle. Jäähdytä jääkaapissa useita tunteja tai yön yli.

Voi miksi en tullut ajatelleeksi lisätä kakun päälle vielä tätä baileys-kerrosta.. bongasin ohjeen Elämä makeaksi -blogista vasta kun 3/4 osaa baileys-kakusta on jo syöty! Herkuttelijat siis laittakoot vielä päälimmäiseksi kerrokseksi
1 dl baileysta
2 liivatelehteä

Liuota liivatelehdet kuumennettuun baileys-likööriin ja kaada jo jähmettyneen ensimmäisen täytekerroksen päälle. Anna hyytyä kylmässä.


Myös sokerimassakukkia on pitänyt kokeilla pitkään, nyt kakun päällä ensimmäiset tekeleet. Sokerimassan muotoilu oli suht helppoa, mutta se alkoi kuivua yllättävän nopeasti. Vähän kuin hopeasavi.. :) Toki lyhyt kuivumisaika helpottaa jos on asioissa aina myöhässä niinkuin allekirjoittanut. Eli edellisiltana muotoillut ruusut olivat seuraavana päivänä kuivia.

Ensimmäiset, valkoiset versiot:

Tiramisu digestiveillä

Jälkkäriksi syötiin siis Tiramisua ja ei sitä edes ehtinyt kuvaamaan. Paitsi sen mitä jäi kulhon pohjalle, mikä ei ollut paljoa. Tässä Tiramisussa on savoiardi-keksien sijaan käytetty digestivekeksejä. Meillä digestivet olivat kokojyväversioita, mikä toisaalta toi jälkkäriin mukavaa rouheutta.

Helppo ja nopea tiramisu (belle baie -blogista)

Pohja:
noin 150 g Digestive-keksejä
1 rkl sokeria
1 dl kahvia
2 rkl mantelilikööriä

Sekoita kulhossa murskatut keksit, sokeri, kahvi ja amaretto. Taputtele halkaisijaltaan noin 24 cm vuoan pohjalle.

Täyte:
1 prk (250 g) Mascarpone-juustoa
2 tl vaniljasokeria
1/2 dl sokeria
1 prk (2,5 dl) Creme Vanillaa
yhden (pienen) sitruunan raastettu kuori

Pinnalle kaakaojauhetta

Sekoita mascarpone-juusto ja sokerit. Vatkaa Creme vanilla ja sekoita juustoseokseen.Pese sitruuna ja raasta kuoresta keltainen osa täytteen sekaan. Kaada täyte pohjan päälle ja nosta kylmään useaksi tunniksi. Sihtaa päälle reilusti kaakaojauhetta juuri ennen tarjoilua.

Saatiin vieraita..

..ja pitihän niitä ruokkia. No okei, sai ruokkia! On nimittäin aina mukavaa kun saa hyvän syyn kokeilla uusia reseptejä.

Lauantai-iltana syötiin alkuruoaksi lempeäntulista paprikakeittoa ja valkosipulipatonkia, pääruoaksi sitruunaista kanaa ryttypottujen ja mozzarellasalaatin kanssa ja jälkkäriksi tiramisua..

Paprikakeiton ohje on peräisin edelliseltä ruokakurssilta, mutta se olikin ohjeista ainoa etukäteen testattu ja hyväksi todettu. Tosin vain makunsa puolesta, sillä itse en sitä kurssilla tehnyt. Keittoon livahti ehkä hitunen liikaa cayennea, mutta sen tosiaan pitikin olla lempeän tulista..



Valkosipulipatonki tuunattiin ihan vaan kaupan valmiista patongista.

patonki
50 g voita
4-5 valkosipulinkynttä
kuivattua basilikaa, persiljaa, yrttisekoitusta tmv

Sekoitetaan voihin pieniksi pilkotut valkosipulinkynnet ja yrtit. Leikataan patonkiin viiltoja, joihin sullotaan täyte. Kääräistään koko patonki folioon ja annetaan voin sulaa uunissa 200 asteessa noin vartti.

Sitruunainen kana oli ihan uusi tuttavuus itselle. On tullut tehtyä vuohenjuustokanaa, parmesaanikanaa, sinihomeista kanaa jne, mutta ei sitruunaista. Mutta sitruuna oli niin ihanan raikasta kanan seuralaisena, että takuulla tulee tehtyä uudelleenkin! En muista mistä olen ohjeen löytänyt, olen vain raapustanut idean muistiin.

Sitruunainen kana

broilerinfileepihvejä syöjien määrän mukaan
valkosipulia (meillä taisi mennä 3 kynttä)
sitruuna
kana- tai kasvislientä
suolaa, pippuria

Pese sitruuna ja raasta puolet kuoresta. Purista mehu. Öljyä vuoka oliiviöljyllä. Laita vuokaan sitruunamehu ja kuori, valkosipuli sekä kana- tai kasvisliemi. Hiero broilerifileiden pintaan suolaa ja pippuria ja maun mukaan muitakin mausteita. Laita kanat vuokaan ja kypsennä uunissa 200 asteessa puolisen tuntia. Käännä välillä ja jatka tarvittaessa kypsennystä vielä vartin verran.

Kanan kanssa syötiin ryttypottuja, mozzarellasalaattia ja partiksesta tehtyä basilikalla ja muilla mausteilla ryyditettyä kylmää kastiketta. Ohjeen olen nähnyt piiiitkän aikaa sitten muistaakseni Voisilmäpeliä-blogissa, mutta en nyt pikaisella googlettamisella löytänyt linkkiä. Oli kenen tahansa ohje, kiitos hauskasta ideasta tarjota perunat vähän eri tavalla.

Ryttypotut

pienehköjä perunoita syöjien määrän mukaan
oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Pese perunat ja keitä kuorineen kypsiksi. Jäähdytä hetki niin että perunoiden pinta kuivahtaa. Laita peruna keittiöpyyhkeen väliin ja rutista kämmenellä litteäksi, noin sentin paksuiseksi lätyksi. Voitele perunalätyt oliiviöljyllä ja ripottele päälle merisuolaa ja mustapippuria myllystä. Paista 225 asteessa 30-40 minuuttia, käännä tarvittaessa puolivälissä.

Sienipiirakka?

Asun sellaisen miehen kanssa joka luuli tekemääni tonnikalapiirakkaa lasagneksi. Tämän voisi tietysti tulkita niin että olen huono kokki, mutta koska sama mies on ilmoittanut että voisi elää syömällä vain kuivamuonaa, koska silloin ei tarvitsisi miettiä joka päivä mitä syö, luulen että vika ei ole minussa.

Tänään piti varautua ystävien kyläilyyn ja kun kaapista löytyi dominokeksipaketin ja kondensoidun maidon lisäksi valkosuklaata, valinta oli helppo..

Kondensoitua maitoa ja valkosuklaata

+ rouhittuja dominoita

= ..öhöm.. sienipiirakkaa?!?!!

Niin, meillä asuvan miehen mielestä se näytti sienipiirakalta, mutta oli sentään parasta sienipiirakkaa mitä oli koskaan syönyt!

Oikeasti siis turvauduin jo kolmannen kerran tänään Merry Morningin ohjeeseen! Ensin olivat ne munat, toisesta bloggaan myöhemmin ja kolmantena tämä:

Vanilja-dominofudge

1 tlk kondensoitua maitoa
180 g valkosuklaata
1,5 pötköä dominokeksejä
1 rkl vaniljauutetta (tai puolikas aito vaniljatanko)

Pilko dominot, mutta jätä reilunkokoisiksi paloiksi. Lämmitä kattilassa kondensoitua maitoa ja valkosuklaata niin että suklaa sulaa. Lisää vaniljauute ja keksimurska ja sekoita. Levitä herkku noin 25x25 cm vuokaan jossa on leivinpaperi tai folio. Jäähdytä pakastimessa pari tuntia ennen tarjoilua. Koska muuten et saa sitä irti paperista. Nimimerkillä kokemusta on..

Edittiä: Reseptiarkistojen penkoessa huomasin että olen vuosia sitten ottanut talteen samasta ohjeesta vähän erilaisen version:

Valkosuklaa à la domino

230 g valkosuklaata
1 tlk kondensoitua maitoa
1 pötkö dominoita

Valmistus kuten yllä, mutta suositus vuoan koolle on 20x20 cm. Ja nautittavaksi jääkaapituksen jälkeen marjojen kanssa..

Ehkä alempi toimisi paremmin kun kylmässä kovettuvaa suklaata on enemmän?

Aamiaismuna

Luomumunia on kaapissa taas monta rasiaa (ihana työkaveri!) ja aamiaista piti saada. Muistin parin päivän takaisen postauksen Merry Morningista ja koska pidän yksinkertaisista resepteistä, joissa hyvillä raaka-aineilla on merkitystä, päätin kokeilla Johannan parmesaanilla maustettuja, kermaisia uunimunia. Oli helppoa ja yksinkertaisuudessaan hieno tapa aloittaa päivä kananmunalla. Jos arkisin syön aamuisin keitetyn munan, on vähintä se että viikonloppuna siihen lisätään ripsaus parmesaania ja loraus kermaa.

Sitäpaitsi parmesaani on parhautta.

Meidän keittössä valmistuneessa versiossa kerma jäi kypsyneen munan päälle vähän hölskymään, mutta napaan meni sekin!

Muna kermahauteessa

voita vuoan voitelemiseen
1 kananmuna
2 rkl kermaa
suolaa, pippuria
1 tl parmesanraastetta

Voitele vuoka ja riko kananmuna vuoan pohjalle niin että keltuainen säilyy ehjänä. Kaada valkuaisen päälle 2 rkl kermaa ja ripsauta päälle suolaa ja pippuria. Raasta päälle vähän parmesaania ja paista 150 asteessa 10-15 minuuttia.

Iltarusko

Palattiin veneretkeltä aika sopivasti, sillä aurinko oli jo laskenut aikaa sitten ja viimeinen sarastus oli vain jäljellä..

Mutta miten kaunis sarastus!