Moni kakku päältä kaunis..

Kulhot ja vispilät esiin, taas kursseillaan! Tänään oltiin jälkkärin kimpussa, kuten niin monesti aikaisemminkin. Kohtalona oli väsätä "Kelluvia saaria" (eli marenkia vaniljakastikkeessa) ja tuli taas opittua uuttakin.. nimittäin että marenkia voi keittää ja mitä tarkoittaa "hymyillen kiehuva"...

Ensin valmistettiin vaniljakastike, mausteena runsaasti aitoa vaniljaa vaniljatangosta raaputettuna.

Seuraava vaihe oli sokerin paahtaminen koristeeksi. En ole ennen sulattanut sokeria, mutta se olikin helppoa! Sokeri kuivalle paistinpannulle, levy miedolle lämmölle ja odottelua.. Kuulemma sokeria ei kannata hämmentää kuumennettaessa, antaa vain sen rauhassa sulaa. Sulamiseen meni yllättävän pitkään, mutta silti ei kannata odotellessa alkaa puuhaamaan muuta - sitten kun sokeri alkaa sulaa ja paahtua, se voi palaa nopeasti! Sulatettu sokeri kaadettiin lautaselle leivinpaperin päälle ja annettiin jäähtyä. Sitten rouhittiin palasiksi.. mihin vaiheeseen kannattaa varata vasara, leka ja sirpalesuoja. No, tosiasiassa toimivin murskausväline oli mortteli koska sokeripalaset tosiaan lentelivät työlaudalta pitkin keittiötä.

Tässä jo suurin osa sulanutta, reunoilla vielä kiteistä sokeria.

Varsinaisia "saaria" varten vatkattiin munanvalkuaisia ja sokeria kuten normaalia marenkia tehtäessä. Marengit keitettiin maidossa ja tämän vaiheen ehdottomasti haastavin osuus oli keittää maitoa pitkän aikaa niin ettei se pala pohjaan. Pohjaanpalanut maito saattaa antaa aika ikävän maun jälkkäriin. Eihän meidänkään keittäminen ilman palamista sujunut, varsinkin kun keittämisessä meni tupla-aika ison jälkkärimäärän vuoksi. Väittäisin kuitenkin että se ei lopputuloksessa maistunut.

Maidon "hymyillen kiehuessa" kattilassa, muna-sokerivaahdosta muotoiltiin pieniä pallosia kahdella lusikalla maidon sekaan. Tai laiskemmat ehkä saattoivat vain nostella vaahdosta epämääräisiä kökkösiä kiehumaan.. :D

Tarjoiluastioihin kootut annokset. Jäähtynyt marenki eli lumimuna, vaniljakastiketta ja koristeena paahdettua sokeria. Annokset olivat kyllä oikein näyttäviä.

Sanonko? No sanon. Kauniimpaa se oli kuin miltä maistui, mutta mitä muuta voi olettaa raaka-aineiden perusteella. Makuna siis vanilja ja sokeri. Ehkä jos vaniljakastikkeeseen olisi laittanut hieman alkoholia antamaan terää..?

Niin ja se "hymyillen kiehuva".. se tarkoittaa sitä että maito kiehuu juuri ja juuri, niin että se ei ihan poreile, mutta melkein.