Materiaali on halpaa ja tarvikkeiksi riittää vähimmillään oksaleikkurit ja rautalanka. Joskus hyötyä voi olla myös tässä kuvassa olevasta piikistä. Annoin valistaa itseäni siitä että työkalua kutsutaan purasimeksi.. menin nimittäin rohkeasti rautakauppaan kyselemään ruuvimeisselin näköistä työkalua jossa on taltan tilalla piikki :). Hanskat on myös hyvä olla jos ne käsissä osaa työskennellä. Pajut sisältävät salisyylihappoa ja siksi kuivattavat ihoa erittäin voimakkaasti.
Pajujen tulisi olla piiskamaisia ensimmäisen vuoden kasvuja, mutta joskus myös vähän haaroittuneita voi hyödyntää, erityisesti kaaospunonnassa. Punonnassa voi käyttää myös esimerkiksi korallikanukan kauniita punertavia oksia, osmankäämejä, kaislaa, rottinkia jne. Pääasia että oksat ovat taipuisia, mutta sitkeitä myös kuivuttuaan. Paju on kerättävä 2-3 päivää aikaisemmin jotta se sitkistyy ja paras säilytyspaikka on kostea nurmikko josta paju voi imeä itseensä tarvitsemansa kosteuden. Jos säilytysaika on pidempi, pajut voi kuivattaa ja liottaa ennen käyttöä.
Vaikka kuinka näppejä pakottaisi täydellisen suorien vitsojen äärellä, pajujen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Jos ei itse omista sopivia pajupöheiköitä tai lupaa ei maanomistajalta heru, punontaan tarkoitettua pajua voi myös ostaa. Pajutiloilta saa yleensä pajua niputettuina eripituisiin nippuihin ja hinta määräytyy pituuden mukaan. Monta euroa ei kuitenkaan köyhdy ellei ihan pajumajaa ala ostopajuista väsäämään.
Ensimmäisellä kurssikerralla sain aikaiseksi pallon ja aloitin tekemään keijukaista suihkulähteen reunalle. Tällä kertaa keijukainen sai jo tunnistettavan muodon. Keijukaisen hameessa ja siivissä on ehdottomasti oltava helmikoristelu ja koska helmipussi jäi kotiin, työstäminen jatkuu myöhemmin! Keijun runko on tehty itse kerätystä pajusta, kaaospunonta hameeseen ostopajusta.
Seuraavaksi otin työn alle tatzan, joka alkuvaiheessa muistutti kovasti juutalaisten tähteä. Tatza on perinteinen unkarilainen leipäkori. En tiedä onko perinteen mukaan käytettävien pajunvitsojen määrällä merkitystä, mutta käytin opettajalta saamani ohjeen mukaan 6*6 pajua. Muillakin määrillä voi tehdä. Tatzaan käytin ostopajua koska tälläisessä työssä vitsojen tasalaatuisuus on tärkeää.
Aloitustähti, joka muodostetaan kuudesta pajunipusta jotka on aseteltu niin että tyvi- ja latvapäät vuorottelevat. Nippujen pujottelu toistensa lomaan on myös tarkkaa.
Aloitustähdestä edetään niin että aina jokaisesta latvanipusta otetaan aina sisin vitsa ja pujotellaan renkaaksi tähden viereisen sakaran avulla. Sitten seuraavan latvanipun sisin vitsa ja kun kierros on tehty, jatketaan taas sisimmällä. Ensimmäisellä kierroksella on ensimmäisen ja viimeisen vitsan kanssa oltava tarkkana, liitoskohdassa pujottelu voi helposti jäädä vajaaksi.
Aina sisimmän vitsan pujottelua jatketaan kunnes kaikki on pujoteltu. Tämän jälkeen liian pitkät latvat voi katkaista, mutta koska pajutyöt kutistuvat aina kuivuessaan, kannattaa kuivumisen ajaksi vitsoihin jättää reilut päät. Kun työ on kokonaan kuivunut, päät voi katkaista näkymättömiin.
Leipäkoria en tarvitse, joten ajattelin että tästä saisi kivan ovikoristeen!
Pajutöistä innostuneena ideoimme opettajan kanssa pihalle pajukarhua. Jos sen tekisi kasvavista pajuista, kasvaisi karhulle aina keväisin vihreä turkki kun pajujen lehdet puhkeavat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti