Juhlittiin kekriä

Syksyn ruokakursseilutkin on aloitettu. Itse asiassa ne aloitettiin jo kuukausi sitten, mutta kuvasaalis on kateissa. Tällä kertaa juhlittiin kekriä ja oikeastaan myös Martinpäivää.

Kekri on muinaissuomalainen sadonkorjuun juhla, jota vietettiin Mikkelinpäivän (29.9) ja nykyisen pyhäinpäivän välisenä aikana. Tarkka ajankohta määräytyi kulloisenkin vuoden syystoimien mukaan. Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä, ja kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä. Se olikin maalla joulua tärkeämpi juhla. Kekri merkitsi irtiottoa arjesta, yhdessäoloa ja ylenpalttista herkuttelua uudella sadolla, joka syksyllä on maukkaimmillaan.

Syöminen siis kuului tärkeänä osana kekrin viettoon. Pöydän piti olla koreana aamusta yömyöhään, jotta talosta ei olisi ruoka seuraavana vuonna loppunut. Yltäkylläisyyden tuli näkyä myös viinassa, ja joillakin seuduilla jopa uskottiin että isännän hyvä humala vahvistaisi viljan kasvua seuraavana kesänä. Liian hyvä humala tosin oli tiukasti kielletty, sillä toisilla seuduilla sammuminen merkitsi seuraavan vuoden viljan menemistä lakoon.

Kekrinä syötiin monenlaista ruokaa alueen perinteistä riippuen, mutta eniten merkitystä oli kekrilampaalla. Esimerkiksi Hankasalmella piti keittää aamun ensimmiäseksi ateriaksi kekripässin pää, jotta karjaonni säilyisi. Muita kekriruokia olivat muun muassa lammaskeitto ja veririeskat, talkkuna, velli ja puuro - jota nauttivat niin ihmiset kuin eläimetkin - sekä makkarat, limput, kalat sekä muut tavanomaiset ruoat. Perunoita ja nauriita kannatti kuitenkin välttää jos ei halunnut itselleen paiseita ja ajoksia.

Kaupungistumisen myötä joulun merkitys kasvoi kekrin kustannuksella ja monet kekriin liittyneet tavat siirtyivät jouluun. Kekrin viettämistä on viime vuosina tuotu esiin suomalaisena vastineena halloweenille. Näkyvimpänä tapahtumana Suomessa on ollut Kajaanissa polttava oljesta valmistettu kekripukki ohjeisohjelmineen.

Martinpäivää puolestaan vietetään 10.11. Martti Lutherin syntymäpäivän muistoksi protestanttisessa maailmassa. Katolisissa maissa päivää on vietetty pyhimys Pyhän Martin kunniaksi. Martinpäivä on vuosisatoja vanha eurooppalainen kristillinen juhla, jota on vietetty eri maissa eri tavoin. Suomessa juhla on jäänyt vuosien varrella lähes unohduksiin, mutta perinteisesti suomalaisten kansallisessa kulttuurissa se on yhdistynyt kekrin viettoon. Martinpäivänä alkoi talonpojilla uusi tilivuosi, ja silloin solmittiin maista uudet vuokrasopimukset sekä maksettiin palvelusväen palkat. Tästä syystä se yhdistyi kekriin eli sadonkorjuun juhlaan, joka myös liittyi palkollisten palkkojen järjestelyyn. Pyhän Martin sanotaan tuovan talven ja roudan.

Martinpäivään kuuluvat Martinpäivän tulet ja syötävistä hanhi ja erilaiset leivonnaiset. Meillä ruokakurssilla kekriä ja Martinpäivää vietettiin ihan perinteen mukaisesti, pöytä notkui sadonkorjuun herkuista ja hanheakin valmistettiin. Ei sentään kekripääsin päätä, onneksi. Eikä saatu palokuntaa paikalle, eli ei poltettu mitään, onneksi.

Alkuruokana nautittiin kasvisborssia, joka oli smetanalisäyksen jälkeen todella hyvää. Tätä täytyy tehdä kotonakin!

Pääruokana syötiin  hanhenfileetä kermakastikkeessa erilaisten kasvislisukkeiden kanssa. Lautasella oli kyssäkaali-linssipataa, chilistä porkkanasalaattia ja haudutettuja juureksia. Lisäksi kahdenlaista rieskaa: kaurarieskaa ja yön yli piimässä liotetuista ohrasuurimoista valmistettua ryynirieskaa munavoin kera.

Kahvin kanssa nautittiin Martinsarvia. Martinsarvet ovat pullamaisia leivonnaisia, joiden taikinaan lisätään rusinoita, mantelirouhetta, korintteja ja sitruunankuorta. Sokeria taikinassa on vähemmän ja kananmunia enemmän kuin peruspullataikinassa. 

Varsinaisena jälkkärinä oli mustikkakukkoa kermavaahdolla. Allekirjoittanut pääsi tekemään mustikkakukkoa ensimmäistä kertaa elämässään eikä muuten jää viimeiseksi, oli todella hyvä jälkkäri!