L'Occitanessa on vain jotain, vaikka en muuten ranskalaisen maalaisromantiikan ylin ystävä olekkaan. No, voisin ehkä jotenkin selvitä hengissä jossain ranskalaisessa pikkukylässä syöden tuoreita juustoja ja patonkia ja lähitilan punaviiniä siemaillen.. Mutta koska asun täällä ja meillä ei ole persikka- tai oliivimetsikköjä, puhumattakaan viinitarhoista, ranskalainen tyyli tuntuu vieraalta. Paitsi pieninä annoksina, esimerkiksi näissä L'Occitanen kiinteissä parfyymeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti